Helle vie mehut...

...niin puutarhurista, kuin puutarhastakin. Keskiviikkona ei tarvinut olla kuin pari tuntia aurinkotuolissa lukemassa, kun saatoin vain todeta, että joko sain auringonpistoksen tai jonkin sortin lämpöhalvauksen. Olo oli ihan kamala, joten loppupäivä meni sisällä toipuessa. Illalla menin kuitenkin kastelemaan kukkia, jotka janoisina kaipasivat vettä ja totesin siinä samalla, että olen ihan täysin missannut kellojen kukinnan takapihalla! Eikä ole montaakaan päivää siitä, kun laitoin kuvan nupuista... Nyt ne olivat jo ihan nuupallaan :(

Jatkossa yritän kyllä olla tarkempi ja kiertää puutarhan kameran kanssa joka päivä! Ruusutkin alkavat aukeilemaan, vaikkakin vielä ujosti. Flammentanzini olen ilmeisesti pilannut leikkelemällä väärin, vaikka tiedänkin, että kukkii edellisen vuoden versoilla... Joskus oli ihan seinän täydeltä kukkia, mutta nyt vain toispuoleisesti...

Oman pihamme ehkä hienoin perennapenkki on ihan väärässä paikassa! Sille puolelle pihaa paistaa vain ilta-aurinko, joten siellä ei tule vietettyä niin paljon aikaa, kuin meidän sivupihalla, jossa syödään ja oleskellaan päiväsaikaan. Sinne oli jossain vaiheissa suunnitteilla terassi ja muutakin mutta niin kauan kun ne hankkeet ovat jäissä täytyy vain aktiivisesti muistaa siirtää leiri joskus ilta-auringostakin nauttimaan. Varsinkin, kun liljat aukeavat!

Mitä tehdä vanhalle kannolle? Antaako olla, vai mitä? Niin kuin huomaatte, on sitä jossain vaiheessa yritetty jopa polttaa pois! Olen laittanut elefanttiheinää kasvamaan sen ympärille, mutta tavattoman hitaasti kasvavat heinät, joiden kuitenkin piti venyä nelimetrisiksi... Varmaankin huonot kasvuolosuhteet...

Vaikka helle meinaakin viedä mehut täytyy kyllä todeta, että pitkään aikaan ei ole ollut näin kiva touhuta puutarhassa ja nauttia kukista, ulkona syömisestä, linnuista, perhosista ja hyvistä kirjoista aurinkotuolissa. Ihan paras kesä pitkään aikaan!