Sipulipiiras pakkaspäivän iloksi

Nyt, kun influenssakausi painaa päälle, ajattelin että voisi olla järkevää tehdä sipulipiirakka. Sipulihan sisältää paljon antioksidantteja ja sen tiedetään vahvistavan immuunipuolustusta, joten armaan mieheni hieman skeptisestä suhtautumisesta huolimatta työnsin käteni taikinakulhoon.

Puna- ja purjosipulin lisäksi tähän piirakkaan laitetaan myös valkosipulin makuista tuorejuustoa, joten ihan kevyimmästä päästä ei tämä(kään) piirakka ole. Mutta maku on erittäin hyvä!

Sipulipiirakan voi hyvin tehdä myös muotteihin. Siinä tapauksessa käytä n. 15 vuokaa ja 10 minuuttia lyhyempää paistoaikaa. Kyseinen resepti on Iloa leivonnasta-kansiosta, jonka reseptit kerättiin pikkuhiljaa omaan kansioonsa. Julkaisija on Mestarikustannus Oy. Taisi olla jotain 2000-luvun alun juttuja. Nyt tuntuu aikansa eläneeltä tuollainen idea, mutta onneksi tuli hankittua, koska tässä samaisessa kansiossa on myös maailman parhaiden valkosuklaakeksien resepti - ehkä jaan senkin joku päivä ;)

Hoitokissa Jimi valvoo leivontaprosessia

Ainekset: 

Piirakkataikina
n. 3 dl vehnäjauhoja
50 g voita tai margariinia
1 dl maitorahkaa

Täyte
1 purjo
2 punasipulia
1 rkl voita tai margariinia
125 g valkosipulituorejuustoa
3 munaa
2,5 dl maitoa
0,5 tl suolaa (laitoin vähän enemmän)
0,5 tl mustapippuria (tätäkin laitoin vähän enemmän)

1. Nypi jauhot ja voi ryynimäiseksi taikinaksi
2. Lisää joukkoon vaitorahka ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan (24 cm) tai leivosvuokiin.
3. Laita vuoka/vuoat kylmään noin puoleksi tunniksi. Säädä uuni 225 asteeseen.
4. Suikaloi purjo. Kuori ja viipaloi punasipuli.
5. Sulata voi paistinpannussa ja kuullota purjoa ja punasipulia muutama minuutti

6. Sekoita juust pehmeäksi. sekoita yhteen juusto, munat ja maito, mausta suolalla ja pippurilla.
7. Ota vuoka kylmästä ja levitä sipuliseos piirakkataikinalle. Lusikoi päälle juustoseos.
8. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 30 minuuttia. Tarjoa piirakka lämpimänä tai anna jäähtyä ja tarjoa myöhemmin. (voi myös pakastaa)

Itselläni jäi piirakkataikina vähän paksuksi, joten paistamiseen meni lähemmäksi 45 minuuttia.

Erilainen joulukakku

Lomalla on mukava (ja aikaa) testailla uusia reseptejä, joten kun 18.12.2014 Hesarin Ruokaliitteessä oli resepti johon tulee valkosuklaata ei muuta tarvittu sen leikkaamiseksi talteen. Tapaninpäivänä tuntui sitten siltä, että voisi taas hieman napaa venyttää tällä kakulla, jonka nimi on sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparkakku. 

Tällä leipurilla kävi sellainen pikku fiba, että unohdin tarkistaa kaikkien ainesosien löytymisen ennen leipomisen aloittamista. Sen vuoksi meni täyte vähän veteläksi kun kesken kreeminvalmistuksen piti lähettää Janne kauppaan hakemaan kermaa! Jatkossa ehkä taas muistan varmistaa, että kaikki tarvittava löytyy kaapista ennen kuin alan sulattelemaan suklaata... Tämä viivästys valmistuksessa ilmeisesti vaikutti siihen, että viidenkään tunnin jälkeen ei meinannut kreemi hyytyä. Mutta hyvää se oli löysänäkin!

Linkki reseptiin löytyy tästä: piparkakku Siellä on loppu jotenkin epäselvästi, joten laitan osan reseptistä tähän ihan tekstiinkin:

• Sekoita joukkoon kerma ja smetana. Jäähdytä hetki
• Täytä kakku sitruuna-valkosuklaakreemillä, nosta kansilevy päälle ja anna jähmettyä kylmässä vähintään 5 tuntia. Koristele. 

Muutama juttu tuon kermahässäkän lisäksi meni hieman toisin, kun reseptissä. Minulla oli 20 cm:n vuoka, joka siis on pari senttiä leveämpi kuin ohjeessa sanotaan. Siitä huolimatta taikina tursusi yli äyräitten. Kannattaa siis ehkä varautua siihen, että laittaa vuoan pellille, jolloin selviää vähemmällä uunin siivoamisella. Toinen juttu on paistoaika. Ohjeessa sanotaan 40 min, joka ei riittänyt alkuunkaan. Taisin pitää uunissa n. puolitoista tuntia sillä seurauksella että reunat muuttuivat koviksi. 

Sitten tähän pitää vielä lisätä yksi vinkki, jonka itse tajusin vasta liian myöhään, tumpelo kun olen. Eli kun leikkaat kakun kahtia niin leikkaa ohuempi kansi, kuin pohja. Pohjaan saa näin korkeammat reunat, jolloin kreemi mahtuu kunnolla sisään sitä varten koverettuun koloon. Nyt kun itse leikkasin puolivälistä valui osa kreemistä reunojen yli. 

Täytyy ehkä kokeilla ensi vuonna uudestaan, toivottavasti paremmalla menestyksellä!

Rauhaisaa juhlakautta kaikille!

The Hummingbird Bakery-päivä

On jälleen se aika vuodesta kun ikää mittariin tulee vuosi lisää. Viimeksi juhlin synttäreitä, kun täytin 40 ja sen jälkeen olenkin mennyt low-profile-tyyliin. Niinpä tänä vuonna ajattelin kutsua lähisukulaiset tästä lähietäisyydeltä kylään ja kahville.

Koulumme köksänmaikkojen suosituksesta ostin syksyllä 2013 Leivonnaisia herkkusuille-leivontakirjan (Tarek Malouf ja The Hummingbird Bakeryn leipurit, Gummerus 2011). Ostin sen erityisesti kuppikakkureseptien vuoksi, mutta kakutkin näyttivät herkullisilta. Kesti kuitenkin tovi, ennenkuin tein ensimmäistäkään leivonnaista kirjan ohjeilla mutta nyt sivut ovat jo ihan rasvaiset!

Olen nyt pariin otteeseen tehnyt vaniljakakkuja ja tänään ensimmäistä kertaa mustikkakakkua. Molemmat vievät omalla tavallaan kielen mennessään!

Kirjan alusta löytyvät reseptit kolmeen eri kuorrutteeseen. Niitä käytetään kirjan kuppikakkuihin ja kakkuihin. Esimerkiksi vaniljakuppikakkuihin tulee vanijakuorrutetta. Kuorrutteen voi värjätä elintarvikevärillä haluamansa väriseksi.

Vaniljakuorrute on erittäin makea, mutta tällaiselle sokerihiirelle se on juuri täydellinen! Resepti on seuraavanlainen:

4.2 dl tomusokeria siivilöitynä

80 g suolatonta voita huoneenlämpöisenä

0.25 dl täysmaitoa (itse olen käyttänyt kevytmaitoa)

muutama tippa vanilja-aromia

Täyte riittää 12 kuppikakun kuorruttamiseen

Vatkaa tomusokeria ja voita keskinopeudella, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Säädä koneen nopeus hiljaiselle. Yhdistä maito ja vanilja-aromi erillisessä kupissa ja lisää seos sitten voivaahtoon pari lusikallista kerrallaan. Kun kaikki maito on sekoittunut vaahtoon, käännä kone maksimiteholle. Jatka vatkaamista vähintään 5 minuuttia, niin että seoksesta tulee vaalea ja kuohkea. Mitä pidempään vaahtoa vatkataan, sitä kuohkeampaa siitä tulee. 

Mustikkakakkuun puolestaan tulee tuorejuustokuorrute. Se ei ole läheskään niin makea, kuin vaniljakuorrute. Mustikkakakun reseptissä sanotaan, että resepti pitää tehdä tähän kakkuun tuplana, mutta itse tein sen yksinkertaisena ja se riitti todella hyvin, vaikka kakusta tuli valtava! 

5 dl tomusokeria

50 suolatonta voita huoneenlämpöisenä

125 g tuorejuustoa kylmänä

Vatkaa tomusokeria ja voita keskinopeudella, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää tuorejuusto yhdellä kertaa ja vatkaa, kunnes juusto on sekoittunut muiden ainesten joukkoon. Käännä koneen nopeus suuremmalle. Jatka vatkaamista vähintään 5 minuuttia, niin että seoksesta tulee vaalea ja kuohkea. Älä vatkaa liikaa, sillä seos muuttuu helposti juoksevaksi. 

Alla kuvat resepteihin ja joitakin vaihekuvia mustikkakakun teosta. En ollut ennen tehnyt kakkua, johon tulee näin paljon leivinjauhetta, mutta niin vain pysyi taikina vuoassa. Kannattaa ottaa laakeampi vuoka käyttöön, koska nyt jouduin paistamaan kakkua n. 1,5 h kun ohjeessa sanotaan paistoajaksi 40 min. 

Ohjeessa sanotaan, että pitää käyttää tuoreita mustikoita, mutta joulukuussa ei sellaisia ollut tarjolla, joten käytin pakastemustikoita. Toimi täytteessä ihan hyvin, mutta koristeluun eivät oikein olleet soveliaita. Sen vuoksi heittelin päälle strösseleitä.

Sataa, sataa, ropisee...

Onpas ollut kesäkuu! Vettä on satanut tasaiseen epätahtiin ja puutarhasta ei juurikaan ole päässyt nauttimaan. Mutta tänään aurinko hieman pilkahti ja heti lähdin kameran kanssa kukkia kuvaamaan! Viikon päästä pitäisi alkaa helteet, joten sitä odotellessa!

Talviuni päättyy N.Y.T!

Täällä sitä taas ollaan pitkän hiljaiselon jälkeen! Olo on kuin karhulla, joka on herännyt talviunilta keskelle kesää, vaikka yksi tämänpäiväistä vastaava hellejakso koettiinkin jo pääsiäisen tienoolla.

Nyt on suorastaan vaikea päättää, miten korkkaan tämän blogikauden, puutarhapäivityksellä vai valokuvauksella. Päädyin valokuvaukseen, koska olin tänään harjoittelemassa sommittelua Nurmijärven Opiston valokuvauskurssilla. Opettajana Jari Portti.

Tuo voikukkakuva oli päivän ensimmäinen kuvaustehtävä, jossa sai kuvata ihan mitä vain kahden kuvan verran. Isoniitun koulun ympäristössä ei ihan hirmuisesti ole kuvattavaa, joten voikukilla mentiin :) Kuva on aika tyypillistä mua, koska tykkään 1/3-säännöstä, mutta se saattaakin tämän päivän jälkeen muuttua 40% sääntöön :D Paitsi että sääntö-sana vie kaiken hauskuuden kuvaamisesta! Mutta toisaalta, kun tietää jotain sommittelusäännöistä on helpompi sitten soveltaa...mene ja tiedä.

Koska ulkona oli hieno ja helteinen päivä lähdimme kirkolle kuvaamaan - Klaukkalan kirkolle.  Jep - hyvä kohde agnostikolle, mutta päätin mennä arkkitehtuuri edellä tähän tehtävään. Saimme useita eri tehtäviä, joista alla muutamia. Ne, joissa kuvasimme kurssilaisia eri perspektiiveistä ja eri syvyyksissä jätän pois, kun en pyytänyt lupaa julkaisuun.

Lähiala - Keskiala - Taka-ala 

Ennen kirkolle lähtöä puhuimme sommittelun kannalta tärkeistä elementeistä, nimittäin pisteestä ja viivasta. Nämä tulivat Wassily Kandinskyn taiteen kautta myös valokuvaukseen ja alla esimerkki niin viivoista kuin pisteestäkin.

Viivoista ja niiden käytöstä kuvissa saa myös hienoja esimerkkejä tukimalla Pentti Sammallahden kuvia.

Viivojen funktio on johdattaa meidät siihen kohteeseen, johon haluamme silmän osuvan. Alla olevassa kuvassa olen käyttänyt puun runkoja johdattamaan katseen valkovuokkoihin.

Opimme myös kehysten käyttöä sommittelun apuna. Periaatteessa yllä olevan kuvan puunrungot toimivat myös kehyksenä, mutta kirkossa kuvasin ristin "kalan" sisään ja sain siis sille kehyksen ääriviivoista.

Isoniitun koululla oli menossa jokin partiolaisten tapahtuma ja sieltä bongasin tämän punahiuksisen tytön, jonka äiti antoi luvan käyttää häntä mallina kehys kehyksessä kuvaan. Kivet tekevät laajemman kehyksen ja kivien välissä oleva valkoinen tekee pienemmän kehyksen tytön pään ympärille. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että en huomannut tuota taustarosvoa vasta kuin koneella kotona. Tytön päästä kasvaa nyt valitettava sarvi, mutta toimikoot se nyt esimerkkinä taustarosvosta ;)

Monta aihetta esimerkiksi dynaamisuuteen liittyen jää kokonaan kuvittamatta, mutta ehkäpä palaan siihen myöhemmin. Kurssi jatkuisi vielä sunnuntainakin, mutta koska olen menossa kuuden tai seitsemän vuoden tauon jälkeen sambaamaan olenkin Kallio kukkii-tapahtumassa harjoittelemassa kesän kulkuetta varten. En siis ehdi mukaan kuvausretkelle, jonne muut lähtevät, mutta veikkaan, että tämänkin loman aikana kuvausmatkoja tulee jokunen tehtyä :)

Lopuksi vielä testasin raw-kuvan muokkaamista Lightroomissa, kun punainen on minulle yhtä haasteellinen kuin valkoinen, joka helposti palaa puhki. Ei onnistunut muokkaus - pitää siis opiskella tuotakin vielä hurjasti enemmän! Mutta olen nyt sen verran monta kertaa ammattilaiselta kuullut, että epäonnistunutkin kuva voi olla kaunis, joten sillä verukkeella julkaisen kyseisen tulppaanikuvan!

Ihanaa kesän alkua vielä kaikille!

Myllerryksiä

Heinäkuun puolivälin jälkeen alkoi kasvien muuttoliike ja muukin myllerrys puutarhassa. Monta asiaa, jotka olivat pitkään olleet to do-listalla tulivat nyt hoidettua alta pois, kun paikalle saapuivat tehokkaat appivanhemmat.

Ensi töiksemme  siivosimme etupihan kivipenkin, joka oli roskittunut ja muutenkin rähjäinen. Suodatinkangas vaihdettiin uuteen ja yhtenäiseen mattoon, kun aikaisempi oli enemmänkin tilkkutäkkimäinen. Lisäksi siirsin kaikki reikiä vaativat lyhdyt ja kukansipulit pois tästä penkistä, etteivät rikkaruohot jälleen pääse valtamaan alaa. Janne ja Risto kehittivät systeemin, jolla valkoiset kivet saatiin pestyä ja siistittyä, eikä uusia kiviä tarvinutkaan levittää! Jääpähän pari pussia ensi kevääseen odottamaan.

Tähän pitää vielä jotain kehitellä...

Tulppaanit sipuleina

Seuraavaksi olikin vuorossa projekti pensasaita. Kuten aikaisemmin onkin käynyt ilmi on meillä etupihalla siperianhernepensas, joka aina heinäkuussa saa härmän ja muuttuu harmaaksi. Noh - sehän on vain esteettinen haitta, joten sen kanssa on elettävä. Ilman Jannea pensas olisi kuusimetrinen ja harva mutta nyt näin ei onneksi ole. Olemme aikaisemmin vuokranneet pensasleikkurin konevuokraamosta, mutta nyt sitten päätimme investoida ihan omaan polttomoottoriseen leikkuriin. Jokusen mutkan jälkeen leikkuri oli kotona, mutta siinä vaiheessa kello oli jo niin paljon, ettei leikkaushommiin voinut ryhtyä.

Seuraavana aamuna siinä vaiheessa, kun kehtasi alkaa jyrryyttää alkoi pensasaita lyhetä :)

Sitten oli vuorossa laattojen välien siivous rikkaruohoista. Se oli sellainen homma, että itse en ollut edes kiinnittänyt niihin huomiota, kun mun mielestä ne oli ihan sympaattiset, kun väleistä kasvoi sarakasveja yms vihreää. Mutta ulkopuolisen silmin huomaa, että eihän ne nättejä ole, joten siitä tämä operaatio varmaankin lähti. Nyt tuli ystävämme Markun eksältä hankkimamme puutarhatyökalut todella tarpeeseen ja nehän osoittautuivat päteviksi peleiksi, vaikka merkki olikin mulle entuudestaan tuntematon! (Wolf Garten) 

Tässä tilanne ennen nyppimistä :D

Muuttomyllerrystä seurasi, kun piti siirtää kotkansiivet pois koivujen välittömästä läheisyydestä omenapuiden läheisyyteen. Katsotaan nyt, että viihtyvätkö sielläkään. Toin nämä yksilöt Keravalta ja ovat paljon herkkähipiäisempiä, kuin ne versiot, jotka ostin joskus aikoinaan taimitarhasta...

Jotenkin kuvittelen, että kotkansiipien tilalle istuttamani syyshortensiat pärjäisivät tuossa paikalla paremmin, mutta sekin jää nähtäväksi...

Näiden myllerrysten jälkeen olikin aika lähteä Lapinlomalle ja jättää puutarha Jannen hoteisiin. Harmittaa hieman, kun takapihan liljat kukkivat just sillä aikaa, kun olen reissussa! Toivottavasti kuitenkin olisi edes vähän kukintaa jäljellä, kun ensiviikolla palataan kotiin...

Kiitoskukkaset vielä Ouluun talkooavusta!

Aurinkoa ja angervoja

Tänä kesänä aurinko on kyllä hellinyt kesälomalaista! Mutta sateettomuus on puolestaan jättänyt jälkensä puutarhaan; ruoho on ihan karrella ja kukatkin alkavat väsähtää. Kastelija, eli minä, ei millään saa lorotettua niin paljoa vettä, että sitä valuisi tarpeeksi pintaa syvemmälle.

Kastelun lisäksi puutarhassa käydään kamppailua liljakukkoja vastaan. Tylyä, mutta tämäkin paritteleva pariskunta joutui liiskatuksi hekuman hetkellä... Nyt ei anneta armoa!

Mutta koska muuten ei nyt sen suurempia puutarhakuulumisia ole kerrottavana otan puutarhasta esittelyyn angervot. Niitä on yllättäen kertynyt jokunen tänne meidän pihalle, sillä jo edellinen asukki oli niitä tänne istuttanut.

Angervot ovatkin aika kiitollisia kasveja, koska ne  tuntuvat olevan helppohoitoisia, mitä nyt joitakin suositellaan leikattavaksi. Lisäksi eivät ole vaativia kasvualustan suhteen.

Tämä versio on joko keijuangervo tai ruusuangervo. Veikkaisin itse, että ruusuangervo, mutta varma en ole. Leikaamattomana angervosta tulee tällainen vähän epämääräinen rönsy. Meidän pihassa on käynyt kylässä jänis, joka on huolehtinut alasleikkauksesta, mutta sen tekemä leikkausjälki on jotensakin epätasaista (se ei ilmeisesti osaa mitata 10-20 cm maanpinnasta), jonka seurauksena angervoista ei ole tullut kivan pallomaisia. Ensi keväänä yritän itse ehtiä ennen jänistä asialle. Kukkivat sitten runsaaminnin ja ovat tuuheampia. Ruusuangervoista pidän kauniin vaaleanpunaisen kukinnan vuoksi.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on meidän ja naapurin välinen rinne kesäkuun alkupuolella ja oikeanpuoleisessa tilanne heinäkuun 8. pv. Oikeanpuoleisessa kuvassa kukkii koivuangervo ja oikeanpuoleisessa kuvassa ruusuangervot. Koivuangervon valitsin tähän rinteeseen sen vuoksi, että se leviää juuriversoista ja tarkoituksena oli saada sen avulla rikkaruohoa kasvava rinne hoitovapaaksi ja toisekseen sitomaan maata. Toinen tähän tarkoitukseen hyvä angervo olisi ollut virpiangervo, joka itseasiassa kasvaa korkeammaksi, kuin koivuangervo, mutta Pirilässä oli parempi tarjous juuri koivuangervoista. Istutin pensaat kesällä 2005 ja nyt on tavoitteeseen päästy - ei tarvi oikeastaan muuta kuin oja siistiä pensaiden alapuolelta, mutta väleihin ei enää pääse. Tänä vuonna vielä kaiken kukkuraksi ystävällinen naapurimme kävi trimmaamassa ojan, joten lämmin kiitos aidan toiselle puolelle!

Samaisen rinteen toisessa päässä on ryhmä japaninangervoja. Nämä ovat jäänteitä aikaisemmilta asukkailta, mutta aluksi ne olivat ihan toisessa paikassa. Oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy hyvin ero koivuangervon ja japaninangervon lehtien värissä ja pimeässä sen vaaleat lehdet loistavat hämyisästi.

Tämä vielä kukintaa odottava ryhmä on rinneangervo. Siihen tulee vaaleanpunaiset, hieman karvaiset, kukat. Rinneangervon valitsin sen vuoksi, että a) tässä on pieni rinne ja b) paikka on erittäin kuiva, mikä ei rinneangervoa haittaa ja c) maanpeitekasviksi. 

Jos on keväällä malttamaton ja haluaa nauttia aikaisin kukkivista pensaista, niin sitten norjanangervo on hyvä valinta. Norjanangervon kukat ovat valkoisia. Tuossa ylemmässä kuvassa on aika surkea viritelmä aidaksi - ei meinaa uskoa, että on sama pensas, joka niin runsaana kasvaa talon toisella laidalla! Vastaus toki on selvä - koivu vie kaiken energian puskilta, joten tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin hyvät näillä talon etupihalla kasvavilla harvahapsilla... 

Viimeisenä esittelyvuoron saa jaloangervo. Tältä paikalta lähti alppiruusu parempaan kotiin Lepsämään ja tilalle hankin jaloangervon. Tätä töyhtökäistä saa myös valkoisena ja hentoisen vaaleanpunaisena, mutta alapuolella kasvavien ruusu- ja koivuangevojen seuraan halusin mieluummin tämän viininpunaisen version. Jos se tuossa paikalla menestyy maan happamattomuudesta huolimatta niin sitten ehkä hankin sille pari kaveria... Angervoja kun ei voi koskaan olla liikaa...tai voi...mutta ehkä vielä töyhtöangervoja hankin jossain vaiheessa :D