torstai 21. helmikuuta 2013

Kotiruokaa ja hiihtolomaherkkuja

Tämä on nyt yhdistetty viikkojen 7 ja 8 reseptikokeiluteksti. Postilaatikkoon tupsahti Valion mainoslehtinen Kotiruokaa 1/2013, jossa on Valion tuotteista tehtyjä reseptejä. Nappasin sen talteen lähinnä etusivun kuppikakkujen vuoksi, mutta lehtistä selaillessa sieltä löytyi myös ruokia, joista yhtä päätin kokeilla.



Uusia ns. perusruokia kaipaa aina lisää, joten kyseisen reseptin valitsin osin senkin vuoksi, että halusin testata, olisiko siitä uudeksi tulijaksi arkiruokalistalle. Ei ollut. Juutsto ja Mustapekan makuinen ruokakerma antoi odottaa hyviä makuja, mutta homma tössäsi kanaan. Koska broileri ei kypsynyt siinä ajassa, kuin reseptissä sanottiin jouduin pitämään pataa uunissa vähintään tunnin yli sen ajan mitä piti, jolloin ruuasta tuli aika kuivaa. Mutta kukaanhan ei halua syödä raakaa broileria ja mietin, että olisiko se sittenkin pitänyt paistaa ensin? Ohjeessahan näin ei sanota...


No mutta tulipahan nyt kokeiltua ja ei se maku huono ollut, joten kenties testaan vielä toisenkin kerran - mutta ehkä en ihan lähiaikoina...


Hiihtoloma alkoi sikäli kökösti, että jouduin jälleen kolmen päivän pakkolevolle, koska Zumba-tunnilla loukkaamani polvi tyhjennettiin nesteestä ja sain siihen kortisonipiikin. Siinä sitten iisisti ottaessa piti miettiä helppoja lounaita ja yksi helpoimmistahan on smoothien tekeminen. Tämä resepti löytyi jo aikaisemminkin käyttämältäni Jyrki Sukulan Hyvä fiilis kirjasta. Kyseinen voimajuoma ei sisällä ollenkaan sokeria - maun antaa mansikat.


Keskiviikkona vierailulle tuli kummityttö Nelli (kohta 5 v) ja pulkkamäen jälkeen päätettiin ryhtyä leipomishommiin. Kokeiluun otettiin Valion lehtisen Mud cake kuppikakut. Niissä yhdistyy kaksi ihanuutta yhdellä kertaa: valkosuklaa ja mud cake... Nämä ihanuudet olivat parhaimmillaan tuoreena - seuraavana päivänä suklaa oli jo niin jähmettynyttä, ettei enää tullut "mutaefektiä". Helppoja ja hyviä! Voimme suositella useamman hengen voimin.




Oikein hyvää loman jatkoa kaikille, joilla sellainen on :D


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Herkkuja hyvässä seurassa

Kuinka monella on kotona vuosien varrella kertyneitä reseptejä, joita olet repinyt erinäisitä aikakausilehdistä? Minullakin niitä on jokunen vuosien varrella kertynyt - kotoa saadun mallin mukaisesti. Eräänä hiihtolomana pari vuotta sitten sain jopa mapitettua niitä ruoka- ja leivontaresepteihin, mutta sen jälkeen on jo taas kertynyt vino pino mapitusta odottamaan. Hiihtoloma lähesty, joten josko sitä saisi aikaiseksi...?

Kootut teokset...
Lauantaina 9.2. järjestin vakioesittelijä Hennan johdolla yhdistetyt PartyLite-kutsut ja illanvieton. Edellisviikon reseptiä etsiessä bongasin kaksi illanistujaisiin sopivaa reseptiä kokoelmistani. Perinteisten makeiden leivonnaisten sijaan päätin lähteä näihin kutsuihin enemmän suolaisella linjalla. En kuitenkaan halunnut tuottaa pettymystä leivonnaisiin tottuneille vierailleni, joten yhden makean piirakan kaivoin irtolehtipinosta.


Suolaiseksi piirakaksi valikoitui Quiche Lorraine ja koska vieraita oli tulossa mukava määrä, päätin tehdä kaksi piirakkaa eri täytteellä. Toiseen tein reseptin mukaisen savukinkkutäytteen ja toiseen paistoin pekonia ja kuullotin sipulia. Pekoniversio sai maistelijoilta enemmän tykkäyksiä, joten sitä voin suositella lämpimästi. En tiedä, että johtuiko uunista vai ylitinkö mahdollisesti paistoajan, koska vähän jäi pohja kuivaksi, vaikka muuten olikin hyvää, vaikka itse sanon.

 

Tämän lisäksi päätin kokeilla pieniä katkarapuleipiä, jotka vaikuttivat helpoilta ja nopeilta tehdä. Niin ne olivatkin, mutta täytteen makua pitää kyllä jatkojalostaa, jos tulee joskus tehtyä toiste. Jäivät vähän pliisun makuisiksi. Olisi varmasti pitänyt laittaa lisää inkivääriä tai jotain...




Lisukkeeksi tein ihan perinteisen vihreä salaatin, Salade de Mesclunin. Tämän reseptin nappasin -ylläri pylläri - Ranskalainen keittokirja valikoimista. Siitähän alkaa tulla ihan mun lempikeittokirja! No - tässä reseptissä ei sinänsä ollut mitään ihmeellisempää, kun kastikkeen tekeminen. Mutta enemmän sitä olisi saanut olla näille kutsuille :) Käytin pari ruukkua Lollo Rossoa, yhden friseén, villirucolaa, basilikiaa ja korianteria.


Kastikkeen resepti alla:





Lopuksi sitten vielä se makea piirakka. Tämän ihanan reseptin olen saanut opiskelukaverini kokki-vaimolta Tampereella asuessani. Kyseinen piirakka vie kielen mennessään ja vaikka en itse ole suuri Aura-juuston ystävä pystyn sitä kuitenkin tässä muodossa syömään ihan hyvin. Tosin en laittanut ihan koko määrää... Resepti näyttää tältä:

Aura-ananaspiirakka

100 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 rkl kardemummaa

Täyte:
2 prk anananasta
100 g Aura-juustoa
2 dl kermaa
3 munaa
1 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 tl kardemummaa

Vatkaa voi ja sokeri.
Vatkaa joukkoon muna ja kuivat aineet.
Levitä vuokaan, joka on halkaisjaltaan 28 cm.
Valuta ananaspalat hyvin
Levitä ne ja raastettu Aura-juusto piiraspohjalle.
Sekoita kerman joukkoon muut aineet.
Paista 200 asteessa n. 25 min.
Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa. 


Tässä on tupla-annos

Mikäs sen ihanampaa, kun herkkujen nauttiminen hyvässä seurassa. Kiitos kaikille mukana olleille - oli oikein mukava ilta! 



Seuraavat kutsut ovatkin sitten maaliskuussa. Silloin kokkaillaan Tupperware meiningeissä, joten mikäli 16.3. klo 15.00 on vapaana, niin ilmoittauduhan mukaan. Sitten varmaan vedän tarjoilut perinteisellä leivonnaislinjalla... 


Ainiin - ja illan aikana minusta tuli toistamiseen täti! Veljen perheeseen syntyi toinen tyttö, joten lämpimät onnittelut vielä näin bloginkin välityksellä! 





maanantai 4. helmikuuta 2013

Voimajuomaa ja nokipastaa

No nythän tämä uudenvuoden harrastus menee jo ihan överiksi, kun pukkaa jo kahta blogitekstiä samalle viikolle! No mutta tämä on vain tällainen lyhyt...

Sunnuntaina oli luvassa tuplatreenit Method Putkisto-salilla. Ennen ensimmäisiä treenejä tekaisin voimajuomaksi Kookos-Pähkinäjuoman, joka löytyy samasta keittokirjasta, jota käytin lauantain illallisessa (kts. Osu ja uppos). Kyseessä on siis Jyrki Sukulan keittokirja Hyvä fiilis. Olen tähän asti aina käyttänyt maustamatantoa jugurttia smoothiepohjana, mutta nyt tuli uutuutena kookosmaito ja hyvää oli!



Sunnuntain ruoka olikin sitten Jannen toivomus, eli pasta carbonara. Tein senkin Jyrki Sukulan ohjeiden mukaan. Nyt ei kuitenkaan ollut kyseessä Hyvä fiilis kirja vaan tällainen viuhka, joka sisältää Via-reseptejä.


Sieltä sitten poimin jo useampi vuosi sitten hyväksi havaitsemani respetin ja pyöräytin carbonaran. Tänään vain tein sen sillä erotuksella, että spagetin sijaan käytin Caserecce-pastaa. Tämä ei nyt ihan ollut vähähiilihydraattinen annos, joten piiiiitkä miinus siitä itselleni (viittaan jälleen Osu ja uppos-tekstiin). Mutta näin kahden hengen taloudessa joutuu tasapainottelemaan rouvan kotkotusten ja Jannen jatkuvan nälän välillä...


Kyllä näillä eväillä jaksaa taas lähteä MP Huippuliikkuja-tunnille liikuttelemaan luita :D.

Jälkihuomautus maanantaina: Mutta vaikka taas oli ruuassa sipulia en sitten kuitenkaan välttynyt flunssalta, vaan nokka vuotaa ja pärskityttää, joten tukkonen viikko tulossa :(

Tässä vielä molemmat reseptit:



sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Osu ja uppos

Viikon viisi tavoitteena oli luoda illallinen rakkaudella Jannelle. Kuten aikaisemmat blogit lukeneet tietävätkin oli viikko neljä kiireinen ja senpä vuoksi jäi ruuanlaitto tärkeysjärjestyksessä jämäsijoille, joten nyt piti ottaa vahinko takaisin.

Tänään oli käytössä kaksi keittokirjaa, koska aiemmin käyttämästäni Ranskalainen keittokirja:sta jäi Crêpes Suzette kummittelemaan ja halusin kruunata illallisen sillä. Illan pääruoka löytyi Jyrki Sukulan Hyvä fiilis (Rasalas) kirjasta, jonka olen saanut langoltani lahjaksi. Hyvä fiilis perustuu vähähiilihydraattisuudelle ja sen ilmestyessä 2005 Atkinsonin dietti oli vielä Suomessa pinnalla. Jyrkin kirja tuli mieleen nyt, kun venyn Method Putkiston 30-päivän ohjelman parissa vielä kolme viikkoa - tai ehkä neljä... Syvävenyttelyiden lisäksi siihen kuuluu myös ravintoon liittyviä asoita, kuten vähähiilihydraattinen ruokavalio ja ohjelman avulla tulee erittäin hyvä fiilis! Olen kokeillut kerran aikaisemminkin.


Illallisen lähtökohta oli se, että halusin alkuun jotain kalaisaa, pääruuaksi lihaa ja loppuun appelsiinikrepit. Ihan kirjaimellisesti en kuitenkaan valitsemaani pääruokareseptiä noudattanut, vaan vaihdoin entrecôten sisäfileeseen. Kirjassa olisi ollut resepti naudan sisäfilepihville gorgonzolajuustolla, mutta sen lisäkkeet eivät houkuttanut yhtä paljon, kuin rucola-parmessaanisalaatti.


Hyvä fiilis kirjaa täytyy kehua pelkistetyistä ohjeista. Kirjan takaa löytyy sitten hakemisto erilaisille ruokatermeille, joten sieltä voi sitten luntata jos ei jotain tekniikka tiedä. Alla kuva Crêp Szusetten reseptiikasta, joka saa ainakin minulla aikaan sellaisen efektin, että se on niin monimutkainen, ettei viitsi edes ryhtyä yrittämään. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole, mutta jotenkin ne aivot vaan viestittävät päinvastaista pitkän tekstimäärän edessä.

Ranskalainen keittokirja sisältää todella kauniita ruokakuvia

Lauantai-ilta alkoi chilimaustetuilla katkaravuilla, joiden valmistukseen minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Tätä herkkua saa ostaa ihan meidän Cittarin lihatiskiltä ja se sopii mainiosti yhteen ruisnappien kanssa. Jos taas olisin ollut kunnon ruokastylisti, olisin laittanut tilliä ja chilejä napeille, mutta ehkä tämä tästä vielä kehittyy :) Lisäksi huomaan, että pitäisi Teemojen lisäksi olla variaatiota astioissa!

Pihvien alle tulevaan rucola-parmessanisalaattiin ei meidän raadin mielestä tarvi lisätä yhtään suolaa, koska parmessaani antaa makua niin hyvin. Lisäksi ihmettelin, että todellako pitää 2 dl oliiviöljyä laittaa - enkä laittanut :) Laitoin vain desin ja mielestäni se oli oikein sopiva määrä kahteen nippuun rucolaa. Kumma juttu - Jannelle motkotan aina siitä, kun se itsekseen menee muuttelmaan lääkärin määräämiä lääkeannoksia, mutta näköjään itsekin teen samaa, kun en usko reseptin laatijaa! Ihanhan nämä ovat verrattavissa olevia asioita. Eikö?


Kun salaatti oli valmis paistoin pihvit ilman sen kummempia kommervenkkejä ja verrattuna viime viikkoon tämä ruoka sai erittäinkin positiivisen vastaanoton. Voin siis tyytyväisenä todeta, että kaikki oli mennyt hyvin - so far.



Jännityksellä ryhdyin valmistamaan jälkiruokaa, sillä edellinen jälkkärikokeilu tästä kirjasta meni mönkään. Mutta ikuisena optimistina ryhdyin paistelemaan krepsejä samalla, kun odottelimme illan Euroviisukauden alkua. Niin siis UMK:a me ei olla seurattu, mutta nyt starttaakin Ruotsin oma Mello, eli Melodifestivalen ja sitä seuraamme innolla kunnon showsta nauttien. Ja onhan ne ruotsalaiset niin humoristisia! Lauantain ns. väliaikashow tuloksia odotellessa oli jälleen sekä hauska, että taidolla rakennettu. Mello on siis kokonaisuutena viihdettä parhaimmillaan.



Palataan kuitenkin asiaan. Ohje oli kuudelle, joten puolitin reseptin ja paistoin taikinasta kaksi vähän paksumpaa krepsiä, kuin mitä niiden kuuluisi olla. Crêp Suzette ei ihan saanut sitä huipennusta, jota se kenties olisi kaivannut, sillä näitä lättyjä ei liekitetty. Monessa perheessä liekittäminen on kuulemma miehen homma, vähän niinkuin grillaaminenkin, mutta me jätimme sen nyt tekemättä ihan muista syistä. En ole koskaan syönyt liekitettyjä krepsejä, joten en osaa tehdä vertailua tämän alkoholittoman ja alkoholillisen version välillä, mutta joka tapauksessa maku oli juuri sopivan makea ja raikas.

Tässä vaiheessa saatoin huokaista helpotuksesta ja todeta, että illallinen oli onnistunut hyvin. Pienen ihmisen onnistumisen iloa.