Tänä kesänä aurinko on kyllä hellinyt kesälomalaista! Mutta sateettomuus on puolestaan jättänyt jälkensä puutarhaan; ruoho on ihan karrella ja kukatkin alkavat väsähtää. Kastelija, eli minä, ei millään saa lorotettua niin paljoa vettä, että sitä valuisi tarpeeksi pintaa syvemmälle.
Kastelun lisäksi puutarhassa käydään kamppailua liljakukkoja vastaan. Tylyä, mutta tämäkin paritteleva pariskunta joutui liiskatuksi hekuman hetkellä... Nyt ei anneta armoa!
Mutta koska muuten ei nyt sen suurempia puutarhakuulumisia ole kerrottavana otan puutarhasta esittelyyn angervot. Niitä on yllättäen kertynyt jokunen tänne meidän pihalle, sillä jo edellinen asukki oli niitä tänne istuttanut.
Angervot ovatkin aika kiitollisia kasveja, koska ne tuntuvat olevan helppohoitoisia, mitä nyt joitakin suositellaan leikattavaksi. Lisäksi eivät ole vaativia kasvualustan suhteen.
Tämä versio on joko keijuangervo tai ruusuangervo. Veikkaisin itse, että ruusuangervo, mutta varma en ole. Leikaamattomana angervosta tulee tällainen vähän epämääräinen rönsy. Meidän pihassa on käynyt kylässä jänis, joka on huolehtinut alasleikkauksesta, mutta sen tekemä leikkausjälki on jotensakin epätasaista (se ei ilmeisesti osaa mitata 10-20 cm maanpinnasta), jonka seurauksena angervoista ei ole tullut kivan pallomaisia. Ensi keväänä yritän itse ehtiä ennen jänistä asialle. Kukkivat sitten runsaaminnin ja ovat tuuheampia. Ruusuangervoista pidän kauniin vaaleanpunaisen kukinnan vuoksi.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa on meidän ja naapurin välinen rinne kesäkuun alkupuolella ja oikeanpuoleisessa tilanne heinäkuun 8. pv. Oikeanpuoleisessa kuvassa kukkii koivuangervo ja oikeanpuoleisessa kuvassa ruusuangervot. Koivuangervon valitsin tähän rinteeseen sen vuoksi, että se leviää juuriversoista ja tarkoituksena oli saada sen avulla rikkaruohoa kasvava rinne hoitovapaaksi ja toisekseen sitomaan maata. Toinen tähän tarkoitukseen hyvä angervo olisi ollut virpiangervo, joka itseasiassa kasvaa korkeammaksi, kuin koivuangervo, mutta Pirilässä oli parempi tarjous juuri koivuangervoista. Istutin pensaat kesällä 2005 ja nyt on tavoitteeseen päästy - ei tarvi oikeastaan muuta kuin oja siistiä pensaiden alapuolelta, mutta väleihin ei enää pääse. Tänä vuonna vielä kaiken kukkuraksi ystävällinen naapurimme kävi trimmaamassa ojan, joten lämmin kiitos aidan toiselle puolelle!
Samaisen rinteen toisessa päässä on ryhmä japaninangervoja. Nämä ovat jäänteitä aikaisemmilta asukkailta, mutta aluksi ne olivat ihan toisessa paikassa. Oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy hyvin ero koivuangervon ja japaninangervon lehtien värissä ja pimeässä sen vaaleat lehdet loistavat hämyisästi.
Tämä vielä kukintaa odottava ryhmä on rinneangervo. Siihen tulee vaaleanpunaiset, hieman karvaiset, kukat. Rinneangervon valitsin sen vuoksi, että a) tässä on pieni rinne ja b) paikka on erittäin kuiva, mikä ei rinneangervoa haittaa ja c) maanpeitekasviksi.
Jos on keväällä malttamaton ja haluaa nauttia aikaisin kukkivista pensaista, niin sitten norjanangervo on hyvä valinta. Norjanangervon kukat ovat valkoisia. Tuossa ylemmässä kuvassa on aika surkea viritelmä aidaksi - ei meinaa uskoa, että on sama pensas, joka niin runsaana kasvaa talon toisella laidalla! Vastaus toki on selvä - koivu vie kaiken energian puskilta, joten tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin hyvät näillä talon etupihalla kasvavilla harvahapsilla...
Viimeisenä esittelyvuoron saa jaloangervo. Tältä paikalta lähti alppiruusu parempaan kotiin Lepsämään ja tilalle hankin jaloangervon. Tätä töyhtökäistä saa myös valkoisena ja hentoisen vaaleanpunaisena, mutta alapuolella kasvavien ruusu- ja koivuangevojen seuraan halusin mieluummin tämän viininpunaisen version. Jos se tuossa paikalla menestyy maan happamattomuudesta huolimatta niin sitten ehkä hankin sille pari kaveria... Angervoja kun ei voi koskaan olla liikaa...tai voi...mutta ehkä vielä töyhtöangervoja hankin jossain vaiheessa :D
