Kevätesikoiden aikaa

Pari edellistä päivää on kulunut lähinnä lehtiä haravoidessa ja pussittaessa matkalle Metsätuomelan jäteasemalle. Meillä on useita todella vanhoja ja sitä myötä isoja koivuja tontilla, joten sotku on sen mukaista. Ja vaikka syksyllä kuinka haravoisi jää puihin aina sen verran lehtiä, että niitä ei sitten ehdi haravoida pois ennenkuin lumet tulevat. Mutta nyt siis piha haravoitu ja puutarha näyttää jo niin paljon paremmalta, kun ruohokin jo vihertää.

Kukkapenkkejäkin olen nyt päässyt huoltamaan. Sain naapurin Katilta ensiluokkaista biokompostimultaa, jonka levitin kukkapenkkeihin. Jostain syystä en ole säännöllisestä möyhennöksestä ja kastelusta huolimatta saanut omaa kompostiamme toimimaan ja vakavasti harkitsen sen vaihtamista parempaan.

Kun lanko ja käly kävivät kyläilemässä piti hyödyntää miesvoimaa ja saimme sellaisen kivan kokoisen kivenjärkäleen siirrettyä uuteen osoitteeseen pation edessä olevaan Tuivio-penkkiin. Kyseinen penkki jäi tänäkin talvena valtaisan lumikasan alle, jonka seurauksena pikkuruiset pihalamput menivät rikki. Tällekin asialle täytyy tehdä jotain...

Tässä Tuivio-penkki vielä ilman kolmatta kiveä. Puutarhansuunnittelukurssilla neuvottiin, että ei saa laittaa havukasveja sellaiseen paikkaan, mihin lumet tippuvat katolta, mutta ehdin istuttaa kyseiset Tuiviot ennen kurssia ja hyvin ovat selvinneet paikasta huolimatta.

Kun haravointiin on mennyt sen verran aikaa on jäänyt vielä nämä maalämpöpumppuporan telajäjet paikkaamatta...

Muutkin kuin kevätesikot alkavat kukkia. Vapuksi on kylläkin luvattu kylmää säätä, joten toivoa sopii, ettei tule takapakkia.

Pihagrillin suoristamisoperaatio. tämä grilli on ollut lähestulkoon ihan vain kesäiltojen tunnelmanluoja muttä tänä keväänä se on lämmennyt jo kahdesti.

Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa puutarhaintoilua, että tuntuisi siltä, että olisi kasvihuoneelle käyttöä. Tässä nyt sekalaisessa vaiheessa olevia taimia totuttelemassa ulkoilmaan. Nostan ne aina illalla sisälle lämpimään ja sitten aamulla taas ulos. Lajitelmassa on tulossa työkavereiltani saamia alkuja, eli Calendulia, ruusupapuja ja isoköynnöskrasseja.

Tässäpä kaikki tällä kertaa.

"Kukka ja lintu ovat ilon opettajia." - Sören Kierkegaard

Myllerrys puutarhassa

Tämö blogi sisältää tuotemainontaa...

Näin kevään koittaessa tuntuu, että häviö on väistämätön kilpajuoksussa luonnon kanssa. Kun luonto herää talviunilta on sillä kiire päästä loistamaan Suomen lyhyessä suvessa, mikä näin keväisin tarkoittaa puutarhureille melkoista vilskettä! Kevät on kuulemani mukaan pari viikkoa myöhässä tänä vuonna, mutta pääsiäiseksi luvattiin aurinkoista ja lämmintä säätä. Kuinka ollakaan olimme lähdössä pääsiäiskeksi Lappiin, joten pieni paniikki iski, kun emme saaneet omenapuita leikattua ennen lähtöä ja monta muutakin asiaa jäi nyt odottamaan paluuta.

Vielä siinä ennen lähtöä takapihallemme rullasi 10 tonnia painava pora päiväksi kaivamaan reikää maalämpöpumpulle. Pora ajettiin tontille naapurin pihan kautta, mutta onneksi selvisimme hurjasta painosta huolimatta varsin vähäisillä tuhoilla. Työmiehet olivat lähtöisin Ruotsista, joten pääsin raataamaan riikinruotsia heidän kanssaan ja opin, että maalämpö on oikealta nimeltään bergvärme, eikä jodvärme, kuten Suomessa kuulemma yleisesti ottaen sanotaan.

Etelässä hätyyteltiin hellelukemia, joten kun pääsiäissunnuntaina laskeuduimme Helsinki-Vantaalle oli luonto jo nupuillaan. Tämä tarkoitti sitä, että maanantain lomapäivä meni ihanasti pihalla aamusta iltaan. Ensi töikseen Janne tarttui moottorisahaan ja ryhtyi katkomaan omenapuusta keskimmäisiä oksia, jotta saisimme "voisilmäpulla" efektin, eli reiän puun latvustoon, jotta valoa pääsisi puun alempiin osiin maksimaalinen määrä. Tästä syntyi kauhea määrä pilkottavaa puuta, joten ei muuta kuin Fiskarsit naksumaan ja oksia pinoon. Herra Kekki oli sitä mieltä, että vähempikin määrä hammastikkuja olisi riittänyt mutta jotenkin en vain kehannut jättää oksia hujan hajan pitkin puutarhaa. Tässä välissä pitää mainostaa ja kertoa, että aikoinaan kun tämän talon ostimme ja ystäväni Leila kuuli, että kauppaan sisältyy puutarha, antoi hän neuvon, että ei sitten kannata mitään halppistyökaluja ostaa vaan pitäytyä kalliimmasta hinnasta huolimatta Fiskarseissa. Neuvosta huolimatta olen muutaman kerran sortunut ostamaan jotain muuta merkkiä, mutta totuuden nimissä ne eivät ole ollenkaan yltäneet samalle tasolle, joten välitän nyt samaa neuvoa eteenpäin mahdollisille aloitteville puutarhureille. Fiskarsilla on todella mietitty ergonomiaa ja se tekee työskentelystä helppoa ja vaivatonta!

Jossain oksien leikkelyn lomassa Janne porasi uusiin ulkoruukkuihin reiät pohjaan ja pääsin istuttamaan Dahliat niihin. Kyseessä on kaunis punainen lajike nimeltään Bischop of Landaff I. En ole aikasemmin Dahlian juurimukuloita istuttanut, joten en osaa vielä arvioida, oliko sellainen kolme nippua sopiva määrä kyseisiin ruukkuihin vai ei. Sen näkee sitten kun ne alkavat kukkia.





Sitten pieni katsaus ongelmapenkkiini, joka odottaa vuoroaan "to do" listalla. Onneksi en mennyt ennen maalämpöporaajien tuloa tekemään sille yhtään mitään, sillä kuten kolmas kuva kertoo, olisi se ollut aika turhaa.

Viime syksynä siirsin yhden yksinäisen ruusupensaan alun sivupihalta tähän penkkiin ja tarkoitus olisikin jatkaa ruusulinjalla. Pitää vain löytää sellaisia lajikkeita, jotka eivät hätkähdä tuosta alla näkyvästä hallitsevasta koivusta.

Porausreiän poistojäte kulki putkia pitkin tämän penkin läpi, joten siitä jäi sitten tällainen sementtinen pöly pintaan. Pitää siis toivoa joko sadetta tai putkimiehen saapumista. Putkimiestä tarvitaan, jotta saisimme etupihan vesiliitännän toimimaan, kun se meni ja jäätyi viimetalvena niin, että se sai aikaan vesivahvingon.

Jossain vaiheessa päivää nälkä yllätti ja oli aika pitää ruokatauko. Mukaan grillauksiin saapui naapurimme pikkuneiti Siru.

Loppuilta menikin ihan haravoidessa, kunnes ilma viileni ja tuntui siltä, että kaikkea ei yksinkertaisesti voi yhden päivän aikana tehdä, vaikka kuinka haluaisi.

Niinpä Janne jatkoi hommia seuraavana päivänä leikkaamalla Siperianhernepensasaitamme minun huhkiessa ei töissä vaan zumbassa :-)

Tuosta risukuvasta näkee, millä korkeudella aita oli ennen ja miltä se näyttää parturoinnin jälkeen. Tässäkin pitää mainita taas kerran työvälineistä. Ostimme silloin 2005 kesällä sähköllä käyvän pensasleikkurin. Ei hyvä idea. Ensinnäkin johdon kanssa puljaaminen on ihan tuskaa ja teho ei ole ollenkaan sellainen, kuin mitä bensakoneessa. Niinpä viime kesänä Janne hoksasi käydä vuokraamassa kunnon koneen ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! 20 eurolla saa laitteen vuorokaudeksi vuokralle ja aidan leikkaamiseen kuluu nykyään 1,5 h entisen puolen päivän homman sijaan!

Ennen

Jälkeen

Kuten tälle pikkupuulle on tyypillistä on meidänkin aidassamme härmä. Sen saisi kuulemma häviämään ruiskuttamalla Saprolia, mutta jotenkin vierastan kemikaalien käyttöä, kun kyseessä ei oikeastaan ole muuta kuin esteettinen haitta.

"My green thumb came only as a result of the mistakes I made while learning to see things from the plant's point of view." ~H. Fred Dale

Nuppuja ja silmuja

Kovasti toivoin, että tänään alkaisi satamaan, mutta ei ainakaan vielä ole vettä taivaalta ropissut muutamaa pisaraa enempää. Eilen kävin puutarhakierroksen läpi ja kivasti alkavat kukat olla nupuillaan ja norjan angervokin aavistuksenomaisesti vihertää! Jos tänään olisi satanut olisi puutarhassa taatusti tapahtunut hurja harppaus eteenpäin.

Jos vain aika antaa myöden ennen Ivaloon lähtöä istutan messuilta ostamani Dahliat uusiin ruukkuihin, joihin kylläkin ensin pitää porata reikä pohjaan. Kun perheen mies on jo Inarissa joudun itse tarttumaan poraan, mikä ei siis ole ihan vierasta meikäläiselle... Lisäksi olen koulinut niinikään messuilta ostamiani pionintaimia, mutta eilen illalla unohdin nostaa ne yöksi sisään ja pari lehteä olikin sitten mennyt mustumaan. Tänään olen vahingosta viisastunut ja olen laittanut puhelimeen hälytyksen, jotta muistan nostaa ne sisälle.

Kevätkukat alkavat jo nuupahtaa

Nämä tulppaanit ovat edellisen asukkaan istuttamia ja upean punaisia, kunhan kukkivat

Dicentra spectabilis, eli särkynytsydän. Pitää toivoa, että ei tule hallaöitä, koska en ole ainakaan nyt pääsiäisenä kotona harsoittamassa tätä hallanarkaa ihanuutta. Yksi minun suosikkikukistani!

Raparperin alku

Kevätesikot taitavat olla seuraavat kukkijat tulppaanien jälkeen

Nämä koivuangervot on istutettu rinteeseen lähinnä maanpeitekasveiksi, ettei tarvisi kitkeä rinteessä kasvavia rikkaruohoja. Ne nököttävät siinä nyt neljätta tai viidettä kesää, joten pikkuhiljaa alkavat toteuttaa heille astetettua tehtävää

Norjanangervo hyvässä vauhdissa, vaikka sanovat, että kevät on kaksi viikkoa myöhässä.

Herttavuorenkilpi on jo terhakkaana ojennuksessa. Puutarhamessuilla kävin kuuntelemassa luentoa, jonka aiheena oli eri vuosikymmenten rakennukset ja niihin sopivat kasvit. Kävi ilmi, että meidän pihaan on istutettu juuri 70-luvun punatiilitaloon sopivista kasveista varsin montaa lajia ja niistä tosiaan yksi tyypillisin oli Herttavuorenkilpi.

Kohti uutta puutarhakautta

Joskus kauan sitten tuli avattua itselleni blogi, mutta ilmeisesti ei ollut kauheasti jutun juurta, kun on jäänyt blogi ihan muutaman jutun mittaiseksi. Jannen (mieheni siis) blogin innoittamana ajattelin minäkin ryhtyä kirjoituspuuhiin. Keksin tälle blogille nyt sellaisen käyttötarkoituksen, että tulen sen avulla pitämään puutarhapäiväkirjaa. Luvassa todennäköisesti enemmän kuvia kuin kirjoitusta - tai katsotaan nyt. Mutta on siis aika siirtyä vihkotaltioinnista sähköiseen versioon, jotta pysyn kärryillä siitä, mitä olen minäkin vuonna puutarhassa tehnyt. Sikälihän suunta on hyvä, kun katson noita ihan alkupään blogikirjoituksiani, että olen sentäs siirrytty virtuaali-istuttamisesta ihan aitoon mullassa mönkimiseen :-)

Kesä 2010 meni sattuneista syistä hieman huti puutarhanhoidon osalta, joten tänä keväänä ja kesänä on tavoitteena jatkaa kesällä 2005 alkanutta puutarhaprojektia uudella innolla.

Sunnuntaina 10.4. piti hakea inspiraatiota puutarhamessuilta.

Ihan kiva lasinsirupuutarha, mutta ei ehkä sovi meidän 1975 rakennettuun taloon

Näillä kalusteilla saisi aurinkoisella säällä kummasti lisävaloa puutarhaan :-)

Vallilan tyylikäs kokonaisuus. Lummelamput olivat tosi kauniit!

Messuilta lähti mukaan kaksi pionin tainta, dahlian ja päivänliljojen sipuleita sekä jonkun verran siemenpusseja. Erityisesti metsästimme hyasinttipapua, jonka siemeniä sitten lopulta löysimmekin. Tämä lumoavan tuoksuinen köynnös pääsee parvekkeellemme kavamaan.

Tänään palmusunnuntaina lähdin tuuleen ja tuiskeeseen haravoimaan pihaa ja siivoamaan kukkapenkkejä. Talventörröttäjät saivat nyt kyytiä ja niiden piilossa olleet nuput näkivät päivänvalon. Kevätkukat kovasti jo tekevät tuloaan ja krokukset yhdessä lumikellojen kanssa antavat jo väriä muuten niin harmaaseen puutarhaan. Etupihan tulppaanit ovat niinikään hyvää vauhtia puhkeamassa kukkaan, mutta ensiviikoksi luvattu kylmenevä sää saattaa vielä hidastaa kukintaa.

Tässä kuvia siitä, mistä puutahakausi keväällä 2011 lähtee liikkeelle:

Etupihan näkymä

Sivupiha, jolla vietämme ylivoimaisesti eniten aikaa kesäisin

Tässä näkymä takapihasta ennen kuin sinne ensiviikolla tulee maalämpöpumppuporaaja myllertämään maisemaa

Tässä viime kesänä kunnostettu ja kohotettu penkki takapihan ja sivupihan välimaastossa. Siitä siirtyy osa kukista pois ja jotain uutta pitäisi keksiä tilalle...











Minun mylleryksen alle joutuu ihan ensimmäisenä etupihan kohopenkki, jonka elinvoimaa vie valtaisa koivu. Tällä hetkellä siinä kasvaa pari onnetonta vuorimäntyä, jotka muuttavat toiseen paikkaan ja saavat matkalla uuteen osoitteeseen kasvojenkohtusleikkauksen. Katsotaan, saadaanko niistä vielä tuuheat vai ei. Tästä penkistä lisää myöhemmin :-)