Erilainen joulukakku

Lomalla on mukava (ja aikaa) testailla uusia reseptejä, joten kun 18.12.2014 Hesarin Ruokaliitteessä oli resepti johon tulee valkosuklaata ei muuta tarvittu sen leikkaamiseksi talteen. Tapaninpäivänä tuntui sitten siltä, että voisi taas hieman napaa venyttää tällä kakulla, jonka nimi on sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparkakku. 

Tällä leipurilla kävi sellainen pikku fiba, että unohdin tarkistaa kaikkien ainesosien löytymisen ennen leipomisen aloittamista. Sen vuoksi meni täyte vähän veteläksi kun kesken kreeminvalmistuksen piti lähettää Janne kauppaan hakemaan kermaa! Jatkossa ehkä taas muistan varmistaa, että kaikki tarvittava löytyy kaapista ennen kuin alan sulattelemaan suklaata... Tämä viivästys valmistuksessa ilmeisesti vaikutti siihen, että viidenkään tunnin jälkeen ei meinannut kreemi hyytyä. Mutta hyvää se oli löysänäkin!

Linkki reseptiin löytyy tästä: piparkakku Siellä on loppu jotenkin epäselvästi, joten laitan osan reseptistä tähän ihan tekstiinkin:

• Sekoita joukkoon kerma ja smetana. Jäähdytä hetki
• Täytä kakku sitruuna-valkosuklaakreemillä, nosta kansilevy päälle ja anna jähmettyä kylmässä vähintään 5 tuntia. Koristele. 

Muutama juttu tuon kermahässäkän lisäksi meni hieman toisin, kun reseptissä. Minulla oli 20 cm:n vuoka, joka siis on pari senttiä leveämpi kuin ohjeessa sanotaan. Siitä huolimatta taikina tursusi yli äyräitten. Kannattaa siis ehkä varautua siihen, että laittaa vuoan pellille, jolloin selviää vähemmällä uunin siivoamisella. Toinen juttu on paistoaika. Ohjeessa sanotaan 40 min, joka ei riittänyt alkuunkaan. Taisin pitää uunissa n. puolitoista tuntia sillä seurauksella että reunat muuttuivat koviksi. 

Sitten tähän pitää vielä lisätä yksi vinkki, jonka itse tajusin vasta liian myöhään, tumpelo kun olen. Eli kun leikkaat kakun kahtia niin leikkaa ohuempi kansi, kuin pohja. Pohjaan saa näin korkeammat reunat, jolloin kreemi mahtuu kunnolla sisään sitä varten koverettuun koloon. Nyt kun itse leikkasin puolivälistä valui osa kreemistä reunojen yli. 

Täytyy ehkä kokeilla ensi vuonna uudestaan, toivottavasti paremmalla menestyksellä!

Rauhaisaa juhlakautta kaikille!

The Hummingbird Bakery-päivä

On jälleen se aika vuodesta kun ikää mittariin tulee vuosi lisää. Viimeksi juhlin synttäreitä, kun täytin 40 ja sen jälkeen olenkin mennyt low-profile-tyyliin. Niinpä tänä vuonna ajattelin kutsua lähisukulaiset tästä lähietäisyydeltä kylään ja kahville.

Koulumme köksänmaikkojen suosituksesta ostin syksyllä 2013 Leivonnaisia herkkusuille-leivontakirjan (Tarek Malouf ja The Hummingbird Bakeryn leipurit, Gummerus 2011). Ostin sen erityisesti kuppikakkureseptien vuoksi, mutta kakutkin näyttivät herkullisilta. Kesti kuitenkin tovi, ennenkuin tein ensimmäistäkään leivonnaista kirjan ohjeilla mutta nyt sivut ovat jo ihan rasvaiset!

Olen nyt pariin otteeseen tehnyt vaniljakakkuja ja tänään ensimmäistä kertaa mustikkakakkua. Molemmat vievät omalla tavallaan kielen mennessään!

Kirjan alusta löytyvät reseptit kolmeen eri kuorrutteeseen. Niitä käytetään kirjan kuppikakkuihin ja kakkuihin. Esimerkiksi vaniljakuppikakkuihin tulee vanijakuorrutetta. Kuorrutteen voi värjätä elintarvikevärillä haluamansa väriseksi.

Vaniljakuorrute on erittäin makea, mutta tällaiselle sokerihiirelle se on juuri täydellinen! Resepti on seuraavanlainen:

4.2 dl tomusokeria siivilöitynä

80 g suolatonta voita huoneenlämpöisenä

0.25 dl täysmaitoa (itse olen käyttänyt kevytmaitoa)

muutama tippa vanilja-aromia

Täyte riittää 12 kuppikakun kuorruttamiseen

Vatkaa tomusokeria ja voita keskinopeudella, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Säädä koneen nopeus hiljaiselle. Yhdistä maito ja vanilja-aromi erillisessä kupissa ja lisää seos sitten voivaahtoon pari lusikallista kerrallaan. Kun kaikki maito on sekoittunut vaahtoon, käännä kone maksimiteholle. Jatka vatkaamista vähintään 5 minuuttia, niin että seoksesta tulee vaalea ja kuohkea. Mitä pidempään vaahtoa vatkataan, sitä kuohkeampaa siitä tulee. 

Mustikkakakkuun puolestaan tulee tuorejuustokuorrute. Se ei ole läheskään niin makea, kuin vaniljakuorrute. Mustikkakakun reseptissä sanotaan, että resepti pitää tehdä tähän kakkuun tuplana, mutta itse tein sen yksinkertaisena ja se riitti todella hyvin, vaikka kakusta tuli valtava! 

5 dl tomusokeria

50 suolatonta voita huoneenlämpöisenä

125 g tuorejuustoa kylmänä

Vatkaa tomusokeria ja voita keskinopeudella, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää tuorejuusto yhdellä kertaa ja vatkaa, kunnes juusto on sekoittunut muiden ainesten joukkoon. Käännä koneen nopeus suuremmalle. Jatka vatkaamista vähintään 5 minuuttia, niin että seoksesta tulee vaalea ja kuohkea. Älä vatkaa liikaa, sillä seos muuttuu helposti juoksevaksi. 

Alla kuvat resepteihin ja joitakin vaihekuvia mustikkakakun teosta. En ollut ennen tehnyt kakkua, johon tulee näin paljon leivinjauhetta, mutta niin vain pysyi taikina vuoassa. Kannattaa ottaa laakeampi vuoka käyttöön, koska nyt jouduin paistamaan kakkua n. 1,5 h kun ohjeessa sanotaan paistoajaksi 40 min. 

Ohjeessa sanotaan, että pitää käyttää tuoreita mustikoita, mutta joulukuussa ei sellaisia ollut tarjolla, joten käytin pakastemustikoita. Toimi täytteessä ihan hyvin, mutta koristeluun eivät oikein olleet soveliaita. Sen vuoksi heittelin päälle strösseleitä.

Sataa, sataa, ropisee...

Onpas ollut kesäkuu! Vettä on satanut tasaiseen epätahtiin ja puutarhasta ei juurikaan ole päässyt nauttimaan. Mutta tänään aurinko hieman pilkahti ja heti lähdin kameran kanssa kukkia kuvaamaan! Viikon päästä pitäisi alkaa helteet, joten sitä odotellessa!

Talviuni päättyy N.Y.T!

Täällä sitä taas ollaan pitkän hiljaiselon jälkeen! Olo on kuin karhulla, joka on herännyt talviunilta keskelle kesää, vaikka yksi tämänpäiväistä vastaava hellejakso koettiinkin jo pääsiäisen tienoolla.

Nyt on suorastaan vaikea päättää, miten korkkaan tämän blogikauden, puutarhapäivityksellä vai valokuvauksella. Päädyin valokuvaukseen, koska olin tänään harjoittelemassa sommittelua Nurmijärven Opiston valokuvauskurssilla. Opettajana Jari Portti.

Tuo voikukkakuva oli päivän ensimmäinen kuvaustehtävä, jossa sai kuvata ihan mitä vain kahden kuvan verran. Isoniitun koulun ympäristössä ei ihan hirmuisesti ole kuvattavaa, joten voikukilla mentiin :) Kuva on aika tyypillistä mua, koska tykkään 1/3-säännöstä, mutta se saattaakin tämän päivän jälkeen muuttua 40% sääntöön :D Paitsi että sääntö-sana vie kaiken hauskuuden kuvaamisesta! Mutta toisaalta, kun tietää jotain sommittelusäännöistä on helpompi sitten soveltaa...mene ja tiedä.

Koska ulkona oli hieno ja helteinen päivä lähdimme kirkolle kuvaamaan - Klaukkalan kirkolle.  Jep - hyvä kohde agnostikolle, mutta päätin mennä arkkitehtuuri edellä tähän tehtävään. Saimme useita eri tehtäviä, joista alla muutamia. Ne, joissa kuvasimme kurssilaisia eri perspektiiveistä ja eri syvyyksissä jätän pois, kun en pyytänyt lupaa julkaisuun.

Lähiala - Keskiala - Taka-ala 

Ennen kirkolle lähtöä puhuimme sommittelun kannalta tärkeistä elementeistä, nimittäin pisteestä ja viivasta. Nämä tulivat Wassily Kandinskyn taiteen kautta myös valokuvaukseen ja alla esimerkki niin viivoista kuin pisteestäkin.

Viivoista ja niiden käytöstä kuvissa saa myös hienoja esimerkkejä tukimalla Pentti Sammallahden kuvia.

Viivojen funktio on johdattaa meidät siihen kohteeseen, johon haluamme silmän osuvan. Alla olevassa kuvassa olen käyttänyt puun runkoja johdattamaan katseen valkovuokkoihin.

Opimme myös kehysten käyttöä sommittelun apuna. Periaatteessa yllä olevan kuvan puunrungot toimivat myös kehyksenä, mutta kirkossa kuvasin ristin "kalan" sisään ja sain siis sille kehyksen ääriviivoista.

Isoniitun koululla oli menossa jokin partiolaisten tapahtuma ja sieltä bongasin tämän punahiuksisen tytön, jonka äiti antoi luvan käyttää häntä mallina kehys kehyksessä kuvaan. Kivet tekevät laajemman kehyksen ja kivien välissä oleva valkoinen tekee pienemmän kehyksen tytön pään ympärille. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että en huomannut tuota taustarosvoa vasta kuin koneella kotona. Tytön päästä kasvaa nyt valitettava sarvi, mutta toimikoot se nyt esimerkkinä taustarosvosta ;)

Monta aihetta esimerkiksi dynaamisuuteen liittyen jää kokonaan kuvittamatta, mutta ehkäpä palaan siihen myöhemmin. Kurssi jatkuisi vielä sunnuntainakin, mutta koska olen menossa kuuden tai seitsemän vuoden tauon jälkeen sambaamaan olenkin Kallio kukkii-tapahtumassa harjoittelemassa kesän kulkuetta varten. En siis ehdi mukaan kuvausretkelle, jonne muut lähtevät, mutta veikkaan, että tämänkin loman aikana kuvausmatkoja tulee jokunen tehtyä :)

Lopuksi vielä testasin raw-kuvan muokkaamista Lightroomissa, kun punainen on minulle yhtä haasteellinen kuin valkoinen, joka helposti palaa puhki. Ei onnistunut muokkaus - pitää siis opiskella tuotakin vielä hurjasti enemmän! Mutta olen nyt sen verran monta kertaa ammattilaiselta kuullut, että epäonnistunutkin kuva voi olla kaunis, joten sillä verukkeella julkaisen kyseisen tulppaanikuvan!

Ihanaa kesän alkua vielä kaikille!