Kuhaa terveellisesti

Kuha-resepti on kirjasta Annoksia à la Painonvartijat ja (2006) se tuli tarpeeseen, koska pakkasessa oli kuhaa josta piti päästä eroon. Mutta sitten kävi klassisesti, että kaupassa kuvittelin, että minulla on pinjansiemeniä kotona, mutta eipäs ollutkaan, joten siemenet jäivät puuttumaan omasta annoksestani.

Kuharulla värikkäällä kasvispedillä

2 paprikaa

1 pieni kesäkurpitsa

1 punasipuli

1 rkl Becel Juokseva kasvisöljyvalmiste (rasvaa 80%)

1/2 tl rouhittua mustaapippuria

1 rkl valkoviinietikkaa

1/2 rkl Knorr kasvisliemitiivistettä

2 rkl pinjansiemeniä

3 (à 250 g) kuhafileetä

50 g Crème Bonjour Light Italialaiset yrtit -tuorejuustoa (rasvaa 15%)

1 tl sitruunamehua

2 tl piparjuuritahnaa

1/4 tl jauhettua valkopippuria

1/2 ruukullista tuoretta korianteria

1. Huuhdo ja halkaise paprikat. Poista niistä kanta sekä siemenet ja paloittele paprikanpuolikkaat . Huuhtele ja paloittele kesäkurpitsa. Kuori ja lohko punasipuli.

2. Kuumenna Becel kasvisöljyvalmiste, lisää paloitellut kasvikset ja kuumenna, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Kaada kasvikset uunituokaan. 

3. Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi.

4. Halkaise kuhafileet pituussuunnassa. Sekoita tuorejuuston joukkoon sitruunamehu, piparjuuritahna ja valkopippuri. Levitä seos kuhafileelle ja ripottele päälle puolet pinjansiemenistä sekä korianterinlehtiä. Taita fileet löyhälle rullalle.

5. Nosta kalarullat saumakohta alaspäin kasvipedille. Ripottele pinnalle loput pinjansiemenet. 

6. Kypsennä 175 asteen uuninlämmössä 15-20 minuuttia. 

Suosittelen kyllä lämpimästi tuoreen kuhan käyttöä paremman maun takaamiseksi. 

Silloin aikoinaan Painonvartijoissa sain oikein hyvän vinkin uunikasvisten maustamiseen. Kasvikset voi aina silloin tällöin maustaa shipsi dippi-jauheella ja avot että tulee hyvää! 

Punaisen inspiroima

Perjantaina 28.6. Photo A Day- haasteen teemana oli punainen. Jotenkin tämä teema inspiroi useampaan kuvaan ja valinta oli vaikea. Niille, joille australialaisen Chantalle Ellemin, eli blogisti Fat Mum Slimin aloittama, suureen suosioon noussut harrastus ei ole tuttu, suosittelen kurkkaamista TÄNNE. Itse olen näpsinyt kuvan päivässä tanssikaverini innoittamana nyt noin vuoden verran, mutta en ole selvinnyt joka kuukaudesta loppuun asti vasta kuin muutamia kertoja.

Koska oleellinen väline kuvauksessa on kamera, aloitetaan teemakuvat omalla pikku Nikonillani. Nyt jälkikäteen tämä kamera olisikin ehkä ollut kivempi, kuin se, jonka lopulta postasin... Kuten sanottu, vaikeaa oli valita.

Seuraavaksi esittelen kuvan, jonka jaoin FMS Facebook yhteisössä. Olen harrastanut tuplajakamista, eli jaan kuvat sekä omassa, tällä haasteelle luodussa, albumissani sekä kansainvälisessä yhteisössä, jossa on n. 7500 jäsentä ympäri maailman. Sinnekin pääsee kurkkaamaan TÄSTÄ

Syy, miksi olimme täällä pitkin maaseutua ajelemassa oli se, että kävimme viemässä Metsä-Tuomelan jäteasemalla ylimääräistä roinaa. Ja kun olimme käyneet kippaamassa lastin haimme pihalle pari uutta aurinkotuolia sinne ilta-auringon puolelle, josta edellisessä blogitekstissä olikin puhetta. Huonekaluliikkeessä sitten bongasin vahvan ehdokkaan kisaan, sillä samalla olisi saanut levitettyä maabrändiä.... Kyseessä on siis vihainen lattiamatto.

Jossain vaiheessa ajatus oli leikkiä värisokeaa ja pelata vastaväreillä. Eli punaisen sijaan olisinkin postannut jotain vihreää. Ei ehkä niin hyvä idis sitten kuitenkaan...

Kun pääsimme kotiin reissusta aloin valmistaa ruokaa ja löytyihän sitä punaista kuvattavaa silloinkin!

Lopuksi vielä löytö ihan meidän omasta kukkapenkistä. Sen myötä ihanaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa kesästä ja mansikoista.

Helle vie mehut...

...niin puutarhurista, kuin puutarhastakin. Keskiviikkona ei tarvinut olla kuin pari tuntia aurinkotuolissa lukemassa, kun saatoin vain todeta, että joko sain auringonpistoksen tai jonkin sortin lämpöhalvauksen. Olo oli ihan kamala, joten loppupäivä meni sisällä toipuessa. Illalla menin kuitenkin kastelemaan kukkia, jotka janoisina kaipasivat vettä ja totesin siinä samalla, että olen ihan täysin missannut kellojen kukinnan takapihalla! Eikä ole montaakaan päivää siitä, kun laitoin kuvan nupuista... Nyt ne olivat jo ihan nuupallaan :(

Jatkossa yritän kyllä olla tarkempi ja kiertää puutarhan kameran kanssa joka päivä! Ruusutkin alkavat aukeilemaan, vaikkakin vielä ujosti. Flammentanzini olen ilmeisesti pilannut leikkelemällä väärin, vaikka tiedänkin, että kukkii edellisen vuoden versoilla... Joskus oli ihan seinän täydeltä kukkia, mutta nyt vain toispuoleisesti...

Oman pihamme ehkä hienoin perennapenkki on ihan väärässä paikassa! Sille puolelle pihaa paistaa vain ilta-aurinko, joten siellä ei tule vietettyä niin paljon aikaa, kuin meidän sivupihalla, jossa syödään ja oleskellaan päiväsaikaan. Sinne oli jossain vaiheissa suunnitteilla terassi ja muutakin mutta niin kauan kun ne hankkeet ovat jäissä täytyy vain aktiivisesti muistaa siirtää leiri joskus ilta-auringostakin nauttimaan. Varsinkin, kun liljat aukeavat!

Mitä tehdä vanhalle kannolle? Antaako olla, vai mitä? Niin kuin huomaatte, on sitä jossain vaiheessa yritetty jopa polttaa pois! Olen laittanut elefanttiheinää kasvamaan sen ympärille, mutta tavattoman hitaasti kasvavat heinät, joiden kuitenkin piti venyä nelimetrisiksi... Varmaankin huonot kasvuolosuhteet...

Vaikka helle meinaakin viedä mehut täytyy kyllä todeta, että pitkään aikaan ei ole ollut näin kiva touhuta puutarhassa ja nauttia kukista, ulkona syömisestä, linnuista, perhosista ja hyvistä kirjoista aurinkotuolissa. Ihan paras kesä pitkään aikaan!

Rastaita ihmetellessä

Nyt jodun palaamaan tähän teksiin uudemman kerran, koska päivän aikana on käynyt selväksi, että räkättirastaiksi luulemani linnut ovatkin eri lajeja! Eli alla näkyvä pesä on mustarastaiden pesä, mutta Elli ei olekaan tämän pesän tulos, koska se on mitä ilmeisemmin räkättirastas! Meidän pihassa asuu siis epämääräinen määrä rastasperheitä, joista yksi etupihalla ja toinen takapihalla. Tien toisella puolella on sitten samaan yhdyskuntaan kuuluva mustarastasperhe, joten melkoinen räksätys tässä ympärillä käy. Varsinkin takapihalla asustavan perheen elämää on niin hauska seurata näin loman ratoksi, varsinkin nyt, kun poikaset ovat ns. pudonnut puusta.

Äiti-rastas

Yhdestä poikasesta tosin ei ole havaintoa tiistain jälkeen, joten toivon, että se kuitenkin on vielä hengissä. Se raukka pöllähti puusta, kun olimme ystävän kanssa lounaalla patiolla ja seurasimme sen epätoivoista räpiköintiä seiniä pitkin, kun se yritti löytää tiensä pois nurkkauksesta, jonne se jotenkin joutui. Lopulta se onnistui löytää tiensä kesäkeittiön kautta kohti vapautta ja se lensikin mallikkaasti naapurin pihaan, jonka jälkeen en ole siitä enää havaintoja tehnyt. 

Alla olevan poikasen kanssa sen sijaan kohtasimme tänään vahingossa kahdesti. Ekalla kertaa se säikäytti minut pyrähtämällä lentoon kukkapenkistä ja toisella kertaa olin siirtämässä tuolia, kun huomasin sen kyyhöttävän maassa lähellä pesäpuutaan - joka siis ei olekaan sen pesäpuu, kuten aluksi luulin! Jähemetyimme molemmat kivipatsaiksi, mutta sitten otin karmerani hyvin rauhallisesti käteen ja sain napsastua siitä kuvan ennenkuin hipsin pois säikyttelemästä sitä.

Elli

Rastasperheen isä on erittäin ahkera matojen hankkija. Se käyttää naapurin nurmikenttää pääasiallisena ravinnonhankintapaikkanaan ja sen pyrähdysten perusteella pystyy päättelemään, missä poikanen/poikaset milloinkin ovat.

Isä-rastas

Toivottavasti sitten ensi keväänä muistavat, että meidän kesäkeittiö ei ole sallittu pesänrakennuspaikka. Reviirikiistoista johtuen tämä nykyinen pesä on uusintapesä ja toivon mukaan perheen muisti pelaa ensi keväänä ja rakentavat pesänsä suosiolla jonnekin muualle, kuin kesäkeittiöön. Wikipedia tietää kertoa, että Euroopan vanhin räkättirastas on rengastettu Suomessa ja se eli 18 vuotta ja 7 päivää. Eli ei ihan lyhytikäisiä nämä pikkutsirpat! Niinpä tässä on pitkä yhteiselo luvassa, mutta eihän puutarha olisi mitään ilman näitä luonnon omia eläväisiä!

Yössä tapahtuu!

Nyt saa puutarhanomistaja olla tarkkana, ettei missaa upeita kukintoja! Yhdessä yössä voi tapahtua paljon, kuten eilen kuvatulle pionille!

Samoin yhdessä yössä on tullut nuput näihin kelloihin

Liljoja joutuu vielä hetken odottamaan, mutta ovat kyllä odottamisen arvoiset :D

Kynttilät ja suitsukkeet tuovat tuoksutunnelmaa puutarhaan

Kesä on nyt kauneimmillaan, joten nautitaan täysin siemauksin!

Klaukkala klo 23.20.

Juhannustunnelmissa

Juhannusta odotellaan pilvisessä kelissä, mutta sää oli mitä mainioin puutarhassa touhuamiseen. Kuvaamiseen ei ollut parhaat mahdolliset olosuhteet, mutta kuvasin siitä huolimatta ja käytin kameran säätöjä lisäämään valoa.

Tervetuloa meille :)

Jonkun aikaa kun malttoi seistä hiljaa paikallaan odotus palkittiin :D

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Lähäreitä kukista

Ulkona sataa ja ropisee. Päätin kuitenkin laittaa kameran kaulaan ja lähteä kuvaamaan kukkasia, kun Photo-a-day valokuvahaasteen teemana oli tänään centred, eli jonkin pitäisi olla esim kuvan keskellä tai muuta vastaavaa. FMSphotoaday

Olen ollut hirmu tyytyväinen, kun ei ole puutarhassa ollut etanoita tai muita vastaavia, mutta katsokaapas, kuka tuli (kutsumatta) kylään!

Tämä yksilö pääsi nyt kansainväliseen kuvalevitykseen, mutta hän ei taida hirveästi tästä yllättävästä julkisuudesta kostua. Sai kuvan oton jälkeen lähtöpassit tien toiselle puolen ja emme toivota tervetulleeksi uudelleen... Mutta siirrytäänpä sitten niihin kauniimpiin kuvauskohteisiin. Harjoittelen tässä samalla lähikuvien ottamista.

Viime kesä on mennyt jotenkin niin sumussa, että en ollenkaan muistanut, että etupihan penkissä on yksi kaistale ihan ilman istutuksia, tai siis tulppaanien kukinnan jälkeen ilman istutuksia, joten taidan käydä hakemassa lisää akileijoja, kun ovat niin kauniita.

Ei mene enää kauaa, kun pääsemme ihailemaan Sarah Bernhardtin upeaa kukintaa. Tämä yksilö on edellisen asukkaan istuttama mutta olen itse hankkinut muutaman Sarahin lisää tämän pionin rinnalle, ettei tuntisi oloaan niin yksinäiseksi.

Clematis "Blekitny Aniol". Aina minä näihin sorrun, vaikka en ole kertaakaan onnistunut kärhöjä talvehdittamaan...

Lähikuvassa valitettavasti erottaa, että on jäänyt nyppimiset vähän vähemmälle näin sateella. Kuivempia kelejä odotellessa siis... Mutta loma on loma sateellakin, joten ei pidä valittaa :D Juhannusviikkoa mennään jo, joten oikein hyvää keskikesää kaikille!

Uusi kaunotar

Päivänä eräänä bongasin yläpihan penkissä varsin kookkaan palleron, joka odotti kaunista aurinkoista päivää näyttäytyäkseen. En omasta mielestäni tällaista ole penkkiin istuttanut, mutta ilmeisesti unikon siemenet vaeltelevat valtoimenaan? Ainakin Puolassa ollessani kiinnitin huomiota, että se on siellä vähän samanlainen tienvarsikasvi kun meidän lupiinit. Mutta jos on noin kaunis, niin saa kyllä jäädä ihan mielihyvin!

Keskiviikkona kun tulin takaisin Ruotsin reissulta niin johan oli pallero auennut ja paljastanut upean oranssin kukan! Oli sikäli hassu yhteensattuma, että tädilläni kasvoi monta aivan upeaa vaaleanpunaista unikkoa omassa puutarhassaan ja mietimme hyvän tovin, että mikä ihme tämän kukan nimi on suomeksi, ennenkuin muistui mieliin. Jotenkin ei edes Marimekko auttanut tässä ongelmassa :D

Nikonin J1 kesäkoulu

Hellurei Heurekasta! Tällä kertaa en ole tutustumassa tiedekeskuksen antiin, vaan käyttämässä hyödykseni Nikonin tarjoamaa ilmaista koulutusta oman kamerani käyttöön. Kyseessä on 2,5 tunnin mittainen perehdyttäminen ja toivon mukaan saan hyvän muistinvirkistyksen viime talven valokuvakurssin opetuksiin. Opettajana toimii Kamera-lehden päätoimittaja Asko Vivolin. Mukana on 5 Anttilan myyjää ja tuossa yksi, ilmeisesti pomomies, kävi jakamassa heille kamerat kurssin ajaksi käyttöönsä. Muutkin aloimme tottakai huhuilla kameroita, mutta ei antanut :( Noh - onneksi on oma kamera mukana.

http://cdn.phonenews.com/wp-content/uploads/2013/02/nikon-j1-white.png

Ajattelin kirjata tänne omat mustiinpanoni, joten jos joku muukin peilittömän pikkujärkkärin käyttäjä saa näistä jotain iloa, niin kiva. Aasiassahan nämä ovat jo kovin suosittuja ja yleisiä, mutta ovat Suomessa sen verran vielä harvinaisia, että tämä on ensimmäinen koulutus Nikon ykköselle, joten toimimme pilottiryhmänä tänään 12.6.2013.

Tavoitteena on, että tämän kurssin jälkeen jokaien voisi toteuttaa seruaavaa kirjainyhistelmää: UVA, joka tarkoittaa Uskalla Välttää AUTOa

Ensitöiksemme kävimme läpi ihan kameran teknisiä ominaisuuksia.

P: Ohjelmoitu automaatti
S: shutter = suljin = valotusajan esivalinta, joka valitaan zoomauspainikkeella. Himmenninaukko asettuu atuomaattisesti
A: apperature = aukko: Himmenninaukon esivalinta. Valoitusaika asettuu automaattisesti. Mitä pienemmän aukon läpi lasketaan valoa, sitä tarkempi on kohde. Jos haluat tarkkaa aluetta sekä edessä että takana, niin silloin automaatti ei älyä takentaa koko sysvyysaluetta, jolloin kannattaa valita A:n oikein, niin silloin tulee hyvä. Tarkenna noin puoliväliin esim. juhlapöytään ja f/11 tai f/16.
M: Manual, käsisäätö

Nyt LUULEN, että vihdoin ja viimein ymmärrän tuon S ja A jutun, mutta jokin siinä ei vaan mun aivoissa muutu sellaiseksi ahaa-elämykseksi...Jatkan siis yrityksen ja erehdyksen kautta...

Roskisnäpistä sen verran, että jos ei ihan hirveesti ehdi kuvata poistettujen päälle, niin vaikkapa vahingossa poistettuja kuvia voi hakea takaisin. Googlaamalla löytyy ohjeet. Muistikortin alustus aina aika-ajoin tekee ihan hyvää sen kestolle, mutta varsinkin jos aikoo myydä kameransa pois.

Valotus: Mitä pienempi f-numero, sitä enemmän valoa menee läpi. Valoitus määritellään kolmella osatekijällä:
Aukko (himmennin): säädettävä reikä objektiivissa
Valoitusaika (suljin): sulkimen aukioloaika
Herkkyys (ISO): Kennon valoherkkyyden asetus

Nämä asiat kannattaa opiskella ihan mistä vaan valokuvauksen perusoppaasta. Digitaalisuus ei ole tuonut tähän mitään uutta.

Valoitusaika vaikuttaa liikkeen toistumiseen kuvassa

1/125 s lyhyt valotusaika pysäyttää liikkeen
1/4 s pitkä valotusaika luo vauhdin tuntua (esim hyrrän pyörivä liike)

1/400 s Lyhyt valotusaika pysäyttää kaiken liikkeen
1/40 s Pitkä valotusaika luo vauhdin tuntua kuvaan, kun kamera seuraa liikkuvaa kohdetta. Liike ei saa pysähtyä siinä vaiheessa, kun painat nappia

Himmenninaukko: Himmenninaukolla säädetään kuvan terävyysaluetta, eli sitä, kuinka paljon terävyyttä kuvassa on tarkennustason etu-ja takapuolella. Suuri aukko tarjoaa suppean terävyysalueen. A-valotustavalla o n helppo säätää himmenninaukkoa.

f/5.6 vain kohde on terävä
f/16 vähän taustaakin tulee terävänä (jalustan käyttö on suositeltavaa)
f/3.5 Suuria ukkoja käytetään silloin kun halutaan erottaa pääkohde taustasta. Esimerkiksi henkilö- tai lähikuvaus. Pieniä aukkoja käytetään maisema ja arkkitehtuurikuvissa.

ISO-herkkyysasetus: vaikuttaa kameran valon määrän tarpeeseen. Suurilla ISO-asetuksilla voi käyttää lyhyempiä valoitusaikoja tai pienempiä aukkoja
Suuri herkkyysasetus
Hi Kuvissa voimakkaasti kohinaa
ISO 3200 Näkyvää kohinaa kuvissa
ISO 1600 Kohinan määrä kasvaa
ISO 800 Lievää kohinaa
ISO 400
ISO 200
ISO 100  Paras kuvalaatu 100 ja 200 välissä
Lo 1 Suppea sävyalueen toisto
Matala herkkyysasetus

Matalaa ISO-asetusta kannattaa käyttää aina kun olosuhteet sallivat. Käytä korkeita ISO-asetuksia vähässä valossa tai nopeasti liikkuvia kohteita kuvatessa.

Valonmittaus:
Matriisimittaus, keskustapainotteinen, pistemittaus

Pistemittaus suorittaa mittauksen tarkasti pieneltä alueelta aktiivisen tarkennuspisteen kohdalta.
Matriisimittaus on erinomainen työkalu tavalliselle kuvaajalle.

Apu hankalissa valoitusolosuhteissa on +/- nappi ympyrässä. Muista aina palauttaa nollaan, koska ei palaudu automaattisesti.

Objektiivin polttoväli: Polttoväliä kuvaava mm-luku antaa viiteitä kuvakulmasta:

< 10 mm laajakulma
18 mm normaali
30 < mm tele

"Jalkaobjektiivia" kannattaa käyttää, eli kävellä kauemmaksi. Jos haluaa vaikka näytää ryhmän vuoren edessä, kannattaa mennä n. 10 metrin päähän ryhmästä ja zoomata, jolloin taustalla oleva vuori näyttää isolta, mutta saat ryhmän silti mahtumaan kokonaan kuvaan.

Termejä ja tekniikkaa:

Valkotasapaino: Erilaisilla valolähteillä on erilainen värilämpötila. Värilämpötilaa mitataan Kelvineillä. Valkotasapainotusasetuksilla voi säätää kuvan värit haluamikseen.

K 10,000 Pilvetön sininen taivas
K 1,000 Kynttilänvalo

Kuvan koko ja laatu:

Kuvan koko (pikselimäärä) ja pakkaustaso vaikuttava kuvan käyttökokoon (cm) että kortille mahtuvien kuvien määrä. Kannattaa olla valittuna JPEG fine + kuvakoko L, ellei halua valita RAW tai NEF-tiedoston käyttöä. NEF antaa parhaan mahdollisen laadun sekä mahdollistaa monipuolisen jälkikäsittelyn. NEF-tiedostoja ei voi avata kaikilla kuvaohjelmilla. View NX2 ja Capture NX2 sopivat sekä katseluun että muokkaamiseen (maksaa n. 200 e). Jos ei ole ottamassa NEF-tiedostoja niin sitten View NX2 on ilmanen kuvankäsittelyohjelma, joka soveltuu perusmuokkaukseen oikein hyvin.

Muutama poiminto Menu-valikosta

"Play"-kansio
katseluvalikko, kytke kamera telkkariin ja katsele
DPOF, kv-standardi kuvien tulostukseen printtereillä

Työkalu-kansiosta löytyy alustus-painike, jota siis kannattaa käyttää 2-4 kertaa vuodessa.

Picture control
Säädä kuvan kontrastia, värisävyjä ja terävöintiä (JPEG-tallennus)
SD, vaikio
NL, neutraali
VI, värikäs
MC, yksivärinen
PT, muotokuva (toistaa ihon sävyt pehmeinä)
LS, maisema

AF-A Automaattinen servotarkennus
AF-S Yksittäistarkennus
AF-C Jatkuva tallennus (kun kohde liikkuu)
MF Tarkennus käsin

AF-S:n pariksi kannattaa valita määritelty tarkennuskohde
AF-C:n pariksi kannattaa valita seuraava tarkennuskohde (kuvake näyttää pistoolin suulta)

Salaman käyttö (2-3 metriin on vielä hyötyä)
Täytesalama: Lisävaloa etenkin tummiin varjoalueisiin
Hidas täsmäys: Vallitseva valo määrää kokonaisvalotuiksen (kuvaustavalla P A)
Slow rear: esim jos kuvaat liikkuvaa kohdetta pimeällä (auto näyttää menevän oikeaan suuntaan)

Videokuvauksessa voit käyttää myös slow motion 400 fps.

Summa summarum on se, että kuvia kannattaa ottaa paljon, sommitteluun kannattaa käyttää aikaa ja miettiä, mihin tarkoitukseen kuvia ottaa. Jos tietää tekevänsä valokuvakirjan niin kannattaa ottaa monesta eri kulmasta, monen kokoisia, lähikuvia, pystyä ja vaakaa, jotta on sitten valinnanvaraa, kun on kirjaa luomassa.

Näillä opeilla taas mennään eteenpäin ja katsotaan, alkaisiko kuvien laatu parantua :) Toivossa on hyvä elää, sano loinen...

Alkukesän puutarhatunnelmia

Viikko on nyt lomaa takana ja lomavauhdilla on lähtenyt puutarhahommatkin liikenteeseen. Ei hoppu hyväksi, sanotaan, ja sitä olen nyt noudatellut tässä toukokuun lopusta lähtien.

Olen nauttinut täysin siemauksin syreeneistä, jotka kukkivat todella loistokkaasti ja tuoksuivat niin huumaavilta. Onni on niinikään vanhat perennat, jotka pupsahtelevat ja kukkivat ihan ilman sen suurempaa vaivannäköä juuri silloin, kun itse on piipussa lukuvuoden loputtua.

Viime keväänä perustettu penkki näyttää voivan hyvin ja kaikki istutetut kukat näyttävät lähtevän innolla kasvuun. Kyseinen penkki on ilta-auringon puolella ja koska alkukesä on ollut niin helteinen olemme päässeet ihastelemaan tämän penkin kukista jo monena iltana.

Tänä vuonna tein tietoisen päätöksen, että panostan pääasiallisesti yksivuotisiin ruukkukasveihin. Noh - on sitten vipinää pitänyt aina iltamyöhään, kun olen letkun kanssa niitä kastellut. Mutta niiden kauneudestahan ei pääse yli eikä ympäri, joten näillä mennään. Viime vuonna hankitut verenpisarat eivät valitettavasti talvehtineet, joten jouduin tyytymään huonompilaatuisiin versioihin tänä kesänä.

Tämä yllä oleva kuva on otettu kesäkuun puolella ja purkit ovat jo vaihtaneet paikkaa pihalla :)

Tätini mökiltä Jaalasta siirretyt ruusuvadelman taimet ovat lähteneet hurjaan kasvuun, kuten myös meidän tontin edessä kasvavat lupiinit.

Tästä se kukkiva kesä lähtee! Olisiko parempaa alkua kesälomalle saada ainakaan ilmojen puolesta? Jos ei olisi tullut perinteistä lomanalkuflunssaa, niin varmasti olisi jo enemmänkin tullut myllerrettyä puutarhassa, mutta kuten alussa sanoin, ei hoppu hyväksi!

Kiitos vielä Tarjalle upeista seipäistä!