Uuden kukkapenkin perustaminen

Olin tilannut juurakoita Kannusjärven puutahurilta Juhalta, eli siis KodinKukat firmasta, koska sieltä saa todella hyviä taimia. Ongelmana oli vain se, että niille ei ollut tilaa missään olemassaolevassa penkissä, joten niille piti perustaa uusi.

Koska vietämme 90 % ulkonaoloajasta talomme sivupihalla halusin penkin sinne iloa tuomaan. Varmaankin tunnin verran kävelin ympyrää ja mietin, minne penkin laittaisin. Vaihtoehtoja oli useampikin, mutta vihdoin päädyin siihen, että pidän sen samassa linjassa kahden muun istutusryhmän kanssa, jottei homma menisi ripotteluksi (Puutarhurin ABC:stä opittua).

Pihalla ei ole vielä yhtään pyöreää penkkiä, joten eikun sellaista sitten piirtämään. Keppi ja naru-systeemillä nurmikkoon skraadut (kun ei ollut spraymaalia käytössä) ja sitten lapion kanssa hommiin.

Sivupihalla on kaikki penkit reunustettu ihan tavallisilla kivenmurikoilla, joten samalla linjalla piti jatkaa senkin suhteen. Näillä leveysasteilla näppärin tapa hankkia kiviä on mennä ostamaan niitä ja senpä vuoksi mekin suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan - miksiköhän sitä kutsuisi - maansiirto/multa/kivi-firmaan. 20 e sedälle käteen ja eikun kiviä perikseen latomaan. Kaksi keikkaa piti heittää, koska auton jouset näyttivät sen verran painuvan kasaan painolastin alla.

Kotiin päästyämme ryhdyin asettelemaan kiviä kehän reunoille. Käytin vanhaa kikkakolmosta ja leikkasin multasäkeistä suiroja ja laitoin ne musta puoli ylöspäin kivien alle, jotta rikkakasvit eivät ihan valtoimenaan lähtisi kivien raoista kasvamaan. Lopuksi sitten reippaasti multaa (n. 400 litraa) ja kukkia istuttamaan. Juurakot uitin ennen multaan laittoa sadevesisäiliössä.

Olin valinnut penkkin mm. kosmoskukkia, jotka tulevat olemaan saman värisiä kuin punatiilitalomme. Nyt odotan innolla, että käykö minunkin kosmoksilleni, kuten ilmeisesti monelle on käynyt, että ne venähtävät luvatun 80 cm:n sijaan parimetrisiksi - kuulemma 165 cm korkeiksikin kasvanut! Jälleen on syksyksi muistettavaa, kun kosmoksetkin pitää nostaa maasta pois talveksi. Lisäksi penkin keskipisteeksi tulee kolme Pionia (Honey Gold). Reunoille siirsin toisesta sivupihan penkistä kaksi Kuunliljaa, jotka jaoin kahtia ja sain näin neljä rypästä. Lisäksi tein siirto-operaation kukille, jotka oliva rinnepenkissä, mutta näyttivät siellä hieman nupoilta. Koska olen hukannut puutarhakirjani, jonne olen aikaisemmat istutukset kirjannut, en millään muista, mikä kyseisen kukan nimi on. Jos siis joku tunnistaa, saa siitä hyvästä papukaijamerkin :-)

Nyt sitten toivon nopeaa kasvupyrähdystä ja jään odottelemaan, miten juurakot lähtevät kasvamaan ja kukkimaan! Rinnepenkkin laitoin sitten matalien kasvien tilalle kahdeksan n. 15 cm korkeiksi kasvavaa Neidonkurjenpolvea.

Samaiseen penkkiin alimmalle tasolle lisäsin niinikään KodinKukista tilaamani Sormustinkukat täydentämään jo olemassa olevien Sormustinkukkien aukkoja.

Lopuksi vielä kuvia kevään etenemisestä Klaukkalassa

Manteliruusu kukkii ennenkuin siihen tulee lehdet.

Syreenit alkavat tunnustaa väriä

Kevään ensimmäinen trimmaus by Janne

Luumupuu tekee kovasti entisen elämänsä versoja, jotka leikataan pois.

Koska kiviä jäi yli, reunustin niillä myös sivupihan reunapenkin.

Dahliat ovat tässä vaiheessa menossa

Ja kun on koko päivän tehnyt ahkerasti töitä voi palkita itsensä oman pihan raparpereista tehdyllä raparperihyveellä.












Sunnuntaina olin Unelmakoulun porukalla Naisten 10:llä ja paidassamme luki "I love UNELMA". Oma unelma on onneksi tiedossa, mutta onhan myös sinulla sellainen!

Sen luo joka uskoo hyvään
hyvä haltija eräänä päivänä
tulee sauvoineen
ja kysyy sitä yhtä ainoaa unelmaa
sitä alati mieltä polttavaa,
kaiken muuttavaa
Säälittäviä ovat ne
jotka eivät uskalla uskoa
hyvään ja haltijaan
ja vielä säälittävämpää on
jos ei sinä päivänä kuollakseenkaan tiedä
mitä toivoa.
- Tommy Tabermann -

Toukokuun puolivälin kukkijat

Norjanangervo

Viimeviikon loppu ja tämän viikon alku on kelien puolesta ollut koleahko, tuulinen ja hieman sateinenkin, mutta se ei sinänsä ole ollut esteenä vähäiselle puutarhassa touhuamiselle. Ajan vain on yksinkertaisesti vienyt niin työ kuin maalämpöjärjestelmän jälkisiivoukset. Sillä aikaa kuitenkin on luonto herännyt kukkimaan ja loppuviikoksi onkin luvattu lämpimiä kelejä, joten toiveissa on, että kukinta tästä vielä kiihtyy.

Taimenkasvatushommat eivät oikein onnistuneet. Ilmeisesti unohdin harventaa taimia tai jotain, mutta pikkuhiljaa kaikki hentoiset kasvinalut kuihtuivat kasaan, vaikka yritin niitä tasaisesti suihkepullolla kastella. Ainut, joka lähti kunnolla kasvamaan on Hyasinttipapu. Ruusutarha sensijaan on lähtenyt hitaaseen mutta havaittavaan kasvuun. 

Edellisvuoden pikkupuuistutuksista Jasmike ja Lumipalloheisi ovat selvinneet talvesta hyvin ja tekevät nyt kovasti lehtiä. Sensijaan takapihan Manteliruusupuut, jotka jouduin siirtämään maalämpöhässäkän tieltä ovat kovin hitaasti nuputtuneet. Mutta molemmissa yksilöissä selkeät kukan nuput kuitenkin tulossa!

Manteliruusupuun kukannuppu

Myös pihamme kaksi omenapuuta, kirsikkapuu ja luumupuu seuraavat Norjanangervoiden jalanjäljissä ja työntävät valkoisia kukkiaan ihasteltavaksi. Viimevuoden omenasato oli runsas, joten jos vanhat merkit paikkaansa pitävät tulee tästä vuodesta vähäomenainen. Luumupuu sensijaan on tehnyt jo parina vuonna peräkkäin ihan hurjan sadon ja vaikka olemme kutsuneet naapuritkin syömätalkoisiin on niitä tipahdellut ylikypsinä maahan.

Kuten kuvasta näkyy, en ole vielä ehtinyt puutarhasaksineni raparperien kimppuun katkaisemaan valtaisaa kukintaa, joka sieltä lykkää. Tämä onkin niitä harvoja kasveja, joiden en halua kukkivan. Kukka vie energiaa itse varsilta ja saa ne ehkä jopa maistumaan hieman puumaiselta. 

Lopuksi ihan vain oman dokumentoinnin vuoksi kuvat muiden kukkapenkkien tämänhetkisestä tilanteesta.

Yläsivupihan sekapenkki

Etupihan muuripenkki

Sivupihan rinnepenkki

Sivupihan reunuspenkki

Sivupihan toinen reunapenkki

Kaariportin uudet säleikkövilliviinit + vanha kärhö

Etupiha yläpihalta kuvattuna

Vastaleikattu pensasaita

Koleasta kohti lämpimämpää

Huhti-toukokuun vaihde on ollut varsin kiireistä aikaa. Onneksi kylmä ilma on kuitenkin hillinnyt pahinta puutarhaintoilua, koska meillä tosiaan on samanaikaisesti menossa maalämpöpumpun asennus ja se puolestaan on aiheuttanut tässä ekstra tohinaa. Piti ihan ykskaksi yllättäen opetella betonin teko ja ei muuta kuin lattia valamaan. Onneksi kyseessä on autotalli ja jonkin sortin tuleva tekninen tila, jolloin työn laadulla ei ollut niin suurta merkitystä.

Mutta tulihan se lämpökin sitten ätienpäiväviikonlopuksi! Torstaina ja perjantaina 5.-6.5. kävin hieman puutarhaostoksilla ja sen myötä pääsin vauhtiin etupihan ongelmapenkin kanssa. Klaukkalantielle on avattiin 4.5. uusi Kotipihan puutarha samalle paikalle, jossa aiemminkin oli puutarhakauppa. Se oli tunnettu erittäin puheliaasta omistajastaan, joka vietti kolme vuodenaikaa Espanjassa, mutta palasi aina kesäksi Suomeen. Silloin piti aina varata runsaasti aikaa ostoksille, koska herra omistaja oli erittäin puhelias ja hänen tietämys kasveista oli ihan huikea! No - eipäs jäänyt tämä uusi omistajakaan pekkaa pahemmaksi ja kauppa kävi :-) Lähdin hakemaan kolmea Tuijaa, mutta koska hänellä oli siellä liikkeen somistukseen tarkoitettuja avomaatuijia, jotka olivat sekä korkeita että tuuheita, ei minun tarvinnut ottaa kuin kaksi, kun hän ystävällisesti suostui niistä luopumaan. Näihin Tuijiin pätee sama kuin palmuihin - jos sen laittaa astiaan kasvamaan se jää pieneksi, mutta kun se saa kasvaa avomaalla  tulee sitä juuri sen kokoinen kuin miksi se on tarkoitettu.

Perjantaina kävinkin sitten Kodin Ykkösen puutarhamyymälässä hakemassa jaloruusuja Tuijien seuraksi. Myyjä suositteli  minulle Rosa 'NINA WEIBULL' tertturuusuja, jotka on runsaskukkainen ja hyvin talvenkestävä lajike. Istutin kuusi Ninaa ja nyt alkaa sitten pitkä odotus ennenkuin ne ovat n. puolimetrisiä.

Hieman kyllä hirvittävät nuo jaloruusut, koska tiedän, että ne vaativat kovasti hoivaamista, mutta toisaalta ne ovat kauniita ja tuoksuvat ihanalle, joten toivon, että ne ovat vaivan arvoisia.

Ruusujen lisäksi ostin kaariporttiimme säleikkövilliviinit, koska siinä aiemmin kasvaneet Kärhöt eivät jostain syystä kuki vuotta pidempään. En ole oikein perehtynyt Kärhöjen ihmeelliseen maailmaan, mutta koska kyseessä on niin kaunis kasvi täytyy kyllä jossain vaiheessa tutkia tarkemmin, mitä sen kasvattaminen vaatii.

Lauantaina sää oli jo helteinen ja vietimmekin lähes koko päivän puutarhassa touhuten. Lisäksi maalämpöpumppuhärdelli eteni, kun kaksi nuorta miestä tuli vetämään putket porausaukosta autotalliin.

Itse olin tyytyväinen, kun sain kevätlannoituksen tehtyä. Sunnuntaina tein vielä hieman taimien jakoa, jotta saisin sivupihalla kasvavia kurjenpolvia laajemmalle alalle kasvamaan. Eli näin:

Nyt kun tuo etupihan penkki on ns. valmis pitää ryhtyä suunnittelemaan uutta kukkapenkkiä sivupihalle. Kukatkin - oikeat perhostenhoukuttimet - ovat jo viimeisimmästä Viherpihasta (5/11) valittuna, joten kunhan säät tästä vielä lämpenevät niin pääsee sekin projekti vauhtiin! 

"Don't wear perfume in the garden - unless you want to be pollinated by bees."  ~Anne Raver