Kesän viimeinen kolmannes

Keäsloma alkaa lähestyä loppuaan, mutta ei voi valittaa, sillä kesä on ollut mitä mainioin. Ainoastaan oman, rakkaan kissan kuolema heinäkuun lopulla toi mukanaan surua, kuten Jannen blogista voikin lukea (http://wegener-janne.blogspot.com/)

Koska kesä on ollut niin kuuma - heinäkuukin lämpimin 50 vuoteen - on puutarhuri joutunut kastelemaan puutarhaa enemmän, kuin aikaisempina keskinä. Ja aina välillä on pitänyt nakittaa sekin homma Jannelle, kun on tullut reissattua Lapissa tai Tanskassa jne... Silti tuntuu, että puutarha on kuivunut pystyyn ja kukinnot ovat joissakin tapauksissa lopahtaneet, ennenkuin ne pääsivät edes kukkaansa!

Tässä elokuun alussa kuitenkin jonkinlaista väriä on havaittavissa, kun Punahatut kukkivat ja houkuttelevat perhosia, samoin kuin alla olevassa kuvassa ihanan tummanpunaiset Kosmoskukat.

Olen tässä jo useamman vuoden ajan pähkäillyt, mitä tehdä etupihalle, jossa suurista koivuista johtuen nurmikko ei kasva. Nyt olen omasta mielestäni keksinyt siihen jonkinlaisen ratkaisun mutta sen vuoksi menee kohopenkki purkuun. Nyt riippuu kuitenkin ensiviikon keleistä, että ryhdynkö hommiin jo nyt loppukesästä vai vasta keväällä. Kyseisessä kohopenkissä kukkii tällä hetkellä syysleimut, mutta herttavuorenkilpiä lukuun ottamatta oikein mikään muu ei kasva. Senpä vuoksi ajattelinkin, että penkin purkaminen ja mullan vaihto ovat paikallaan. Penkin sisältö tuli siirrettyä meidän tokana keväänä nykyisestä ruusupenkistä ja sieltä tuli mukana jos jonkinlaista rikkakasviakin. Alunperin reunustin penkin turvereunuksilla, jotka sitten jäivät penkkiin ja sen vuoksi kasvualusta ei ole paras mahdollinen. Alkuaikojen puutarhakömmähdyksiä joutuu näemmä edelleen korjailemaan, mutta sitähän tämä puutarhaharrastus on, että ikinä ei ole valmis vaan koko ajan oppii uutta.

Elefanttiheinä alkaa pikkuhiljaa saada korkeutta, mutta vielä on matkaa luvattuun kolmeen metriin











Ruukkukukkijoista verenpisara kukkii nyt kolmatta kertaa

Kauan saikin odotella, että huhtikuussa istuttamani Dahliat alkoivat kukkia. Mutta komeita kukkia tulikin! Koska paikka takapihalla on varjoisa, kasvoi kukista melkoisen korkeita. En usko, että oikeasti ovat noin isoja!

Kun kukat ovat nyt tosiaan niin nuupallaan, niin pitääkin esitellä niitä muita tiloja, joissa erityisesti näin kesäisin/lomalla on leppoisaa viettää aikaa.



Varjossa omenapuun alla riippumatossa...

...paahteessa aurinkosängyssä...

...tai sitten kokonaan sisätiloissa patiolla.


Ilta-auringosta voikin sitten nauttia useammassa paikkaa...

Saunanparvekkeella...

...pihakeinussa...

...tai etupihalla. On se niin kiva, kun on valinnanvaraa :)

Ja kun nälkä tulee, niin sitten vaan kesäkeittiöön grillaamaan!

Lopuksi vielä linkki hyvän ohjelman puolesta:
http://www.adressit.com/puutarhaunelmia_-ohjelmalla_jatkoa
Muista käydä sähköpostissa vielä vahvistamassa!

Keskikesä puutarhassa

Juhannus on onnellisesti takana ja juurikin saimme nautittua maittavan grilliaterian omassa puutarhassa. Kesäkuun ensimmäisen helleviikon jälkeen säät ovat olleet pääsääntöisesti sateiset, joten melkein palanut nurmikko on jälleen vehreä ja muutkin kasvit voivat oikein hyvin.

Ennen sateiden alkua ehdin tehdä muutamia korjauksia, kuten istuttamaan uuden Unkarinsyreenin ammottavaan aukkoon, josta näkee suoraan naapurin makkariin sekä siirtelemään pari ryhmäruusua uuteen etupihan ruusupenkkiin. Muuten on sitten olekaan puutarhan eteen tehnyt mitään, koska Janne on hoitanut ruohonleikkuun viimeaikoina.

Syreeni siis kasvaa ritarinkannusten ja neilikoiden takana. Lisäksi sieltä nousee juuriversoista vanhojen pihasyreeneiden taimia, joten eiköhn se tässä vuosien saatossa tuokin aukko kasva umpeen. Samalla kun istutin syreniin lisäsin myös kolme uutta ritarinkannuksen tainta, koska penkin etuosa näytti tyhjältä.

Sormustinkukat ovat kohta kauneimmillaan

Neidonkurjenpolvet vielä alkutekijöissään, mutta kohta täydessä kukassa

Enpä olisi arvannut, että uuteen penkkiin siirtäminen saa etualalla kasvavan kukan näin tuuheaksi! Sen sijaan puutarhamessuilta hankittu Kiinanpioni ei oikein ota suoristuakseen...

Kurjenpolvien lehdet ovat jostain syystä punaiset - ihan kuin ruska etuajassa? Liljat vasta odottavat vuoroaan.

Raparperit meinaavat vallata koko laatikon, mutta basilika ja sitruunamelissa putkahtivat jälleen esille, vaikka revin ne viime vuonna kokonaan pois, kun ajattelin, että en tarvitse yrttejä. Akileijat kukkivat vielä vienosti, mutta ehkäpä nekin tässä vuosien saatossa nousevat muiden yli.

Valonpilkahduksia elokuisiin iltoihin

Myrkyllinen, mutta niiiin kaunis!

Sivupiha takapihalta katsottuna

Työkaveriltani taimena saatu Ruusupapu lähti oikein hyvin kiikkumaan tukea pitkin. Punaisia kukkia odotellessa :-)

Dahliat senkun kasvavat, mutta kukkia ei vielä näy

Yläpihan sivupenkin Ukonkellot kukkivat nyt kolmatta kesää.

Tässä on sitten seuraava mylläyksen kohde. Kuunliljat ovat jääneet ihan tuon kukan X varjoon ja ritarinkannuskin joutuu taistelemaan elintilasta... Noh - kunhan palaan heinäkuun alussa Lapista niin tartun toimeen.

Uudet viiniköynnökset ovat hyvää vauhtia kipuamassa kohti huippua ja toisen puolen kärhö lähtikin kasvamaan, mutta se kukkii muistaakseni vasta heinäkuun puolessavälissä.

Tämä köynnösruusu kukkii edellisen vuoden versoilla

Tämän penkin kohotan ylemmäs syksymmällä ja siirrän samalla kuunliljat reunemmaksi ja laitan keskelle jotain korkeita, keskäkuussa kukkivia kukkia sekä tulpaaneja.

Pioni on juhannuksen ehdoton kuningatar

PartyLite goes garden ja Raikkaat raparperleivokset

Suurimmat hommat on nyt puutarhassa tehty ja edessä on siitä nauttiminen. Niinpä järjestin 2.6. ensimmäistä kertaa PartyLite kutsut puutarhassa. Oman hankaluutensa tähän toi tuulinen sää, joka piti huolen siitä, että illan esittelijä sai sytytellä kynttilöitä tiuhaan tahtiin.

Tuoksuista pitäville voi suositella ulkokäyttöön kermaista kinuskikastiketta sillä sen tuoksu oli tarpeeksi voimakas kulkeutumaan aistittavaksi ulkosallakin. Lisäksi valikoimista löytyy citronellaa sisältäviä kynttilöitä, joiden sanotaan karkoittavan hyttyisiä. Niitä siis testaamaan! Kesäkauden ensimmäiset hyttysenpuremat ovat jo saaneet aikaan kunnon pahkurat ja kutinat.

Esittelyn jälkeen jouduimme antamaan periksi ja siirtymään lämpimiin sisätiloihin kahville. Olin kuppikakkujen lisäksi leiponut raparperikakun, jonka ohje löytyi Kodin Kuvalehdestä 9/2009. Sen verran maistuvaa oli, että yleisön pyynnöstä laitan reseptin tänne muidenkin kokeiltavaksi. Maitorahka antoi mukavasti kosteutta ja sen vuoksi esim. vaniljakastike olisi ollut turha.






OHJE:

noin 20 palaa

Taikina:

175g voita tai margariinia

1½ dl sokeria

1 keltuainen

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

1 valkuainen



Raparperitäyte:

500g raparperiä

1 dl sokeria

½dl vettä

1 rkl perunajauhoja



Rahkatäyte:

500g maitorahkaa

2½ dl vaahtoutuvaa vailjakastiketta

3 munaa

1rkl vaniljasokeria

1½ dl sokeria

3/4 dl ohrakasta



Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muut aineet paitsi valkuainen.
Sekoita murumaiseksi taikinaksi. Ota reilu kolmannes taikinasta erilleen.
Sekoita suurempaan taikinamäärään valkuiainen. Taputtele taikina leivinpaperilla vuoratun vuoan (noin 25x30cm) pohjalle.
Paloittele raparperi. Keitä paloja sokerin ja veden kanssa 5-10 minuuttia.
Sekoita perunajauhot noin desilitraan kylmää vettä. Kaada seos ohuena nauhana raparperien sekaan.
Kuumenna sekoitellen, kunnes seos on sakeaa. Jäähdytä hyvin.
Levitä raparperiseos vuokaan taikinapohjan päälle.
Sekoita rahkatäytteen aineet ja levitä se varovasti raparperien päälle.
Murustele pinnalle loput taikina.
Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 1 tunti 15 minuuttia
Jäähdytä ja leikkaa leivospaloiksi.

Älä jätä huomiotta tuota JÄÄHDYTÄ kohtaa lopussa, koska itselleni kävi niin, että kun leikkasin n. 20 min aikaisemmin uunista tullutta kakkua, lähti raparperin päällä oleva osio siltikin valumaan ja leviämään! Kuvaan sain sentäs suht koossa pysyneen palan :-) Ja sen verran poikkesin reseptistä, että aloitin homman raparperi-osion tekemisellä, jotta se saisi mahdollisimman kauan jäähtyä.

Uuden kukkapenkin perustaminen

Olin tilannut juurakoita Kannusjärven puutahurilta Juhalta, eli siis KodinKukat firmasta, koska sieltä saa todella hyviä taimia. Ongelmana oli vain se, että niille ei ollut tilaa missään olemassaolevassa penkissä, joten niille piti perustaa uusi.

Koska vietämme 90 % ulkonaoloajasta talomme sivupihalla halusin penkin sinne iloa tuomaan. Varmaankin tunnin verran kävelin ympyrää ja mietin, minne penkin laittaisin. Vaihtoehtoja oli useampikin, mutta vihdoin päädyin siihen, että pidän sen samassa linjassa kahden muun istutusryhmän kanssa, jottei homma menisi ripotteluksi (Puutarhurin ABC:stä opittua).

Pihalla ei ole vielä yhtään pyöreää penkkiä, joten eikun sellaista sitten piirtämään. Keppi ja naru-systeemillä nurmikkoon skraadut (kun ei ollut spraymaalia käytössä) ja sitten lapion kanssa hommiin.

Sivupihalla on kaikki penkit reunustettu ihan tavallisilla kivenmurikoilla, joten samalla linjalla piti jatkaa senkin suhteen. Näillä leveysasteilla näppärin tapa hankkia kiviä on mennä ostamaan niitä ja senpä vuoksi mekin suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan - miksiköhän sitä kutsuisi - maansiirto/multa/kivi-firmaan. 20 e sedälle käteen ja eikun kiviä perikseen latomaan. Kaksi keikkaa piti heittää, koska auton jouset näyttivät sen verran painuvan kasaan painolastin alla.

Kotiin päästyämme ryhdyin asettelemaan kiviä kehän reunoille. Käytin vanhaa kikkakolmosta ja leikkasin multasäkeistä suiroja ja laitoin ne musta puoli ylöspäin kivien alle, jotta rikkakasvit eivät ihan valtoimenaan lähtisi kivien raoista kasvamaan. Lopuksi sitten reippaasti multaa (n. 400 litraa) ja kukkia istuttamaan. Juurakot uitin ennen multaan laittoa sadevesisäiliössä.

Olin valinnut penkkin mm. kosmoskukkia, jotka tulevat olemaan saman värisiä kuin punatiilitalomme. Nyt odotan innolla, että käykö minunkin kosmoksilleni, kuten ilmeisesti monelle on käynyt, että ne venähtävät luvatun 80 cm:n sijaan parimetrisiksi - kuulemma 165 cm korkeiksikin kasvanut! Jälleen on syksyksi muistettavaa, kun kosmoksetkin pitää nostaa maasta pois talveksi. Lisäksi penkin keskipisteeksi tulee kolme Pionia (Honey Gold). Reunoille siirsin toisesta sivupihan penkistä kaksi Kuunliljaa, jotka jaoin kahtia ja sain näin neljä rypästä. Lisäksi tein siirto-operaation kukille, jotka oliva rinnepenkissä, mutta näyttivät siellä hieman nupoilta. Koska olen hukannut puutarhakirjani, jonne olen aikaisemmat istutukset kirjannut, en millään muista, mikä kyseisen kukan nimi on. Jos siis joku tunnistaa, saa siitä hyvästä papukaijamerkin :-)

Nyt sitten toivon nopeaa kasvupyrähdystä ja jään odottelemaan, miten juurakot lähtevät kasvamaan ja kukkimaan! Rinnepenkkin laitoin sitten matalien kasvien tilalle kahdeksan n. 15 cm korkeiksi kasvavaa Neidonkurjenpolvea.

Samaiseen penkkiin alimmalle tasolle lisäsin niinikään KodinKukista tilaamani Sormustinkukat täydentämään jo olemassa olevien Sormustinkukkien aukkoja.

Lopuksi vielä kuvia kevään etenemisestä Klaukkalassa

Manteliruusu kukkii ennenkuin siihen tulee lehdet.

Syreenit alkavat tunnustaa väriä

Kevään ensimmäinen trimmaus by Janne

Luumupuu tekee kovasti entisen elämänsä versoja, jotka leikataan pois.

Koska kiviä jäi yli, reunustin niillä myös sivupihan reunapenkin.

Dahliat ovat tässä vaiheessa menossa

Ja kun on koko päivän tehnyt ahkerasti töitä voi palkita itsensä oman pihan raparpereista tehdyllä raparperihyveellä.












Sunnuntaina olin Unelmakoulun porukalla Naisten 10:llä ja paidassamme luki "I love UNELMA". Oma unelma on onneksi tiedossa, mutta onhan myös sinulla sellainen!

Sen luo joka uskoo hyvään
hyvä haltija eräänä päivänä
tulee sauvoineen
ja kysyy sitä yhtä ainoaa unelmaa
sitä alati mieltä polttavaa,
kaiken muuttavaa
Säälittäviä ovat ne
jotka eivät uskalla uskoa
hyvään ja haltijaan
ja vielä säälittävämpää on
jos ei sinä päivänä kuollakseenkaan tiedä
mitä toivoa.
- Tommy Tabermann -