Myllerryksiä

Heinäkuun puolivälin jälkeen alkoi kasvien muuttoliike ja muukin myllerrys puutarhassa. Monta asiaa, jotka olivat pitkään olleet to do-listalla tulivat nyt hoidettua alta pois, kun paikalle saapuivat tehokkaat appivanhemmat.

Ensi töiksemme  siivosimme etupihan kivipenkin, joka oli roskittunut ja muutenkin rähjäinen. Suodatinkangas vaihdettiin uuteen ja yhtenäiseen mattoon, kun aikaisempi oli enemmänkin tilkkutäkkimäinen. Lisäksi siirsin kaikki reikiä vaativat lyhdyt ja kukansipulit pois tästä penkistä, etteivät rikkaruohot jälleen pääse valtamaan alaa. Janne ja Risto kehittivät systeemin, jolla valkoiset kivet saatiin pestyä ja siistittyä, eikä uusia kiviä tarvinutkaan levittää! Jääpähän pari pussia ensi kevääseen odottamaan.

Tähän pitää vielä jotain kehitellä...

Tulppaanit sipuleina

Seuraavaksi olikin vuorossa projekti pensasaita. Kuten aikaisemmin onkin käynyt ilmi on meillä etupihalla siperianhernepensas, joka aina heinäkuussa saa härmän ja muuttuu harmaaksi. Noh - sehän on vain esteettinen haitta, joten sen kanssa on elettävä. Ilman Jannea pensas olisi kuusimetrinen ja harva mutta nyt näin ei onneksi ole. Olemme aikaisemmin vuokranneet pensasleikkurin konevuokraamosta, mutta nyt sitten päätimme investoida ihan omaan polttomoottoriseen leikkuriin. Jokusen mutkan jälkeen leikkuri oli kotona, mutta siinä vaiheessa kello oli jo niin paljon, ettei leikkaushommiin voinut ryhtyä.

Seuraavana aamuna siinä vaiheessa, kun kehtasi alkaa jyrryyttää alkoi pensasaita lyhetä :)

Sitten oli vuorossa laattojen välien siivous rikkaruohoista. Se oli sellainen homma, että itse en ollut edes kiinnittänyt niihin huomiota, kun mun mielestä ne oli ihan sympaattiset, kun väleistä kasvoi sarakasveja yms vihreää. Mutta ulkopuolisen silmin huomaa, että eihän ne nättejä ole, joten siitä tämä operaatio varmaankin lähti. Nyt tuli ystävämme Markun eksältä hankkimamme puutarhatyökalut todella tarpeeseen ja nehän osoittautuivat päteviksi peleiksi, vaikka merkki olikin mulle entuudestaan tuntematon! (Wolf Garten) 

Tässä tilanne ennen nyppimistä :D

Muuttomyllerrystä seurasi, kun piti siirtää kotkansiivet pois koivujen välittömästä läheisyydestä omenapuiden läheisyyteen. Katsotaan nyt, että viihtyvätkö sielläkään. Toin nämä yksilöt Keravalta ja ovat paljon herkkähipiäisempiä, kuin ne versiot, jotka ostin joskus aikoinaan taimitarhasta...

Jotenkin kuvittelen, että kotkansiipien tilalle istuttamani syyshortensiat pärjäisivät tuossa paikalla paremmin, mutta sekin jää nähtäväksi...

Näiden myllerrysten jälkeen olikin aika lähteä Lapinlomalle ja jättää puutarha Jannen hoteisiin. Harmittaa hieman, kun takapihan liljat kukkivat just sillä aikaa, kun olen reissussa! Toivottavasti kuitenkin olisi edes vähän kukintaa jäljellä, kun ensiviikolla palataan kotiin...

Kiitoskukkaset vielä Ouluun talkooavusta!

Aurinkoa ja angervoja

Tänä kesänä aurinko on kyllä hellinyt kesälomalaista! Mutta sateettomuus on puolestaan jättänyt jälkensä puutarhaan; ruoho on ihan karrella ja kukatkin alkavat väsähtää. Kastelija, eli minä, ei millään saa lorotettua niin paljoa vettä, että sitä valuisi tarpeeksi pintaa syvemmälle.

Kastelun lisäksi puutarhassa käydään kamppailua liljakukkoja vastaan. Tylyä, mutta tämäkin paritteleva pariskunta joutui liiskatuksi hekuman hetkellä... Nyt ei anneta armoa!

Mutta koska muuten ei nyt sen suurempia puutarhakuulumisia ole kerrottavana otan puutarhasta esittelyyn angervot. Niitä on yllättäen kertynyt jokunen tänne meidän pihalle, sillä jo edellinen asukki oli niitä tänne istuttanut.

Angervot ovatkin aika kiitollisia kasveja, koska ne  tuntuvat olevan helppohoitoisia, mitä nyt joitakin suositellaan leikattavaksi. Lisäksi eivät ole vaativia kasvualustan suhteen.

Tämä versio on joko keijuangervo tai ruusuangervo. Veikkaisin itse, että ruusuangervo, mutta varma en ole. Leikaamattomana angervosta tulee tällainen vähän epämääräinen rönsy. Meidän pihassa on käynyt kylässä jänis, joka on huolehtinut alasleikkauksesta, mutta sen tekemä leikkausjälki on jotensakin epätasaista (se ei ilmeisesti osaa mitata 10-20 cm maanpinnasta), jonka seurauksena angervoista ei ole tullut kivan pallomaisia. Ensi keväänä yritän itse ehtiä ennen jänistä asialle. Kukkivat sitten runsaaminnin ja ovat tuuheampia. Ruusuangervoista pidän kauniin vaaleanpunaisen kukinnan vuoksi.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on meidän ja naapurin välinen rinne kesäkuun alkupuolella ja oikeanpuoleisessa tilanne heinäkuun 8. pv. Oikeanpuoleisessa kuvassa kukkii koivuangervo ja oikeanpuoleisessa kuvassa ruusuangervot. Koivuangervon valitsin tähän rinteeseen sen vuoksi, että se leviää juuriversoista ja tarkoituksena oli saada sen avulla rikkaruohoa kasvava rinne hoitovapaaksi ja toisekseen sitomaan maata. Toinen tähän tarkoitukseen hyvä angervo olisi ollut virpiangervo, joka itseasiassa kasvaa korkeammaksi, kuin koivuangervo, mutta Pirilässä oli parempi tarjous juuri koivuangervoista. Istutin pensaat kesällä 2005 ja nyt on tavoitteeseen päästy - ei tarvi oikeastaan muuta kuin oja siistiä pensaiden alapuolelta, mutta väleihin ei enää pääse. Tänä vuonna vielä kaiken kukkuraksi ystävällinen naapurimme kävi trimmaamassa ojan, joten lämmin kiitos aidan toiselle puolelle!

Samaisen rinteen toisessa päässä on ryhmä japaninangervoja. Nämä ovat jäänteitä aikaisemmilta asukkailta, mutta aluksi ne olivat ihan toisessa paikassa. Oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy hyvin ero koivuangervon ja japaninangervon lehtien värissä ja pimeässä sen vaaleat lehdet loistavat hämyisästi.

Tämä vielä kukintaa odottava ryhmä on rinneangervo. Siihen tulee vaaleanpunaiset, hieman karvaiset, kukat. Rinneangervon valitsin sen vuoksi, että a) tässä on pieni rinne ja b) paikka on erittäin kuiva, mikä ei rinneangervoa haittaa ja c) maanpeitekasviksi. 

Jos on keväällä malttamaton ja haluaa nauttia aikaisin kukkivista pensaista, niin sitten norjanangervo on hyvä valinta. Norjanangervon kukat ovat valkoisia. Tuossa ylemmässä kuvassa on aika surkea viritelmä aidaksi - ei meinaa uskoa, että on sama pensas, joka niin runsaana kasvaa talon toisella laidalla! Vastaus toki on selvä - koivu vie kaiken energian puskilta, joten tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin hyvät näillä talon etupihalla kasvavilla harvahapsilla... 

Viimeisenä esittelyvuoron saa jaloangervo. Tältä paikalta lähti alppiruusu parempaan kotiin Lepsämään ja tilalle hankin jaloangervon. Tätä töyhtökäistä saa myös valkoisena ja hentoisen vaaleanpunaisena, mutta alapuolella kasvavien ruusu- ja koivuangevojen seuraan halusin mieluummin tämän viininpunaisen version. Jos se tuossa paikalla menestyy maan happamattomuudesta huolimatta niin sitten ehkä hankin sille pari kaveria... Angervoja kun ei voi koskaan olla liikaa...tai voi...mutta ehkä vielä töyhtöangervoja hankin jossain vaiheessa :D 

Kukkakaalista pitsapohjaa!

Tämä seuraava resepti on kiertoresepti, joka leviää sitä mukaa, kun ihmiset sitä syövät ja ihastuvat. Itse pääsin maistamaan kälyn ja langon luona, jotka olivat saaneet reseptin ystävältä, joka oli saanut sen siskoltaan jne.

Koska pohjaan ei tarvita jauhoja sopii tämä oikein hyvin keliaakikoille, karppaajille tai ylipäätäsnä kenelle vain hyvän ruuan ystävälle. Itselläni on pieni kukkakaalikammo, mutta ennakkoluulottomasti lähdin kuitenkin pitsaa aikoinaan maistamaan ja se kannatti! Toivottavasti myös sinä uskaltaudut kokeilemaan ja palaat tänne kertomaan, miltä maistui :)

Pohja:
Kukkakaali
Juustoraaste sekä pohjaan, että päälle (käytin Mozarellaa)
2 kananmunaa

Juustohöylän sijaan käytin Tupperwaren Quick chefiä

Kukkakaalin "kukat" höylätään juustohöylällä. Sekoitetaan sekaan juustoraastetta ja kananmunat, niin että seos on taikinamainen.

Taikina kumotaan pellille ja levitetään pohjaksi. Paista 225 asteessa, kunnes pohja saa väriä. 

Ota pohja uunista, laita päälle mieluisat täytteet ja laita takaisin uuniin, kunnes juusto sulaa ja täytteet saavat lämpöä.  

Juustokuorrutusta odotellessa...

Kukkakaalin yli jääneistä varsista voi tehdä vaikkapa gratiinin.

Happy 4th July - hampurilainen

Helsingin Sanomien ruokataoimitus ja Katja Bäcksbacka oli tänään (04072013) huomioinut USA:n itsenäisyyspäivän julkaisemalla kolme hampurilaisreseptiä - päätin koittaa sitä perinteisintä, eikä tarvinut pettyä. Kyllä itse tehty aina ketjut voittaa, näin se vaan on.

Kyseessä on kahden juuston hampurilainen neljälle hampurilaissämpylälle. Nyt sitten kannattaa huomioida sellainen juttu, että jos ihan prikulleen haluaa noudattaa ohjetta, niin punasipulit pitää laittaa marinoitumaan neljä tuntia ennen hampurilaisen kokoamista! No arvaatte varmaan, että minä suurpiirteisenä ihmisenä en lukenut reseptiikkaa ennen valmistusta, joten punasipulit jäivät marinoimatta ja tyydyin vain kuullottamaan ne. Tässä kuitenkin resepti marinointiin:

1 punasipuli
3 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa

Kuori ja viipaloi sipuli. Kiehauta viinietikka, lisää suola ja sokeri ja sekoita. Laita sipuliviipaleet kuumaan liemeen ja anna jäähtyä. Nosta jäähtynyt seos mausumaan jääkääppiin vähintään neljäksi tunniksi.

Chipotlemajoneesi:

1 dl majoneesia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl vahvaa chipotlekastiketta (laitoin itse 4 rkl ja oli ihan hyvä)
1 rkl limettimehua
                                                                                                                                                               



ripaus sokeria, suolaa, mustapippuria

Kuori ja hienonna valkosipuli.
Sekoita kaikki ainekset majoneesiin.
Tarkista maku. Majoneesin pitää olla vahvaa, jotta maku erottuu myös hampurilaisessa.
Laita jääkaappiin maustumaan.

Kun sipuli ja kastike ovat maustuneet, tee muut valmistelut. Aseta lautasille vuohenjuustot, cheddarviipaleet ja salaatti. Ota sipulit ja majoneesikastike esille. Laita leivät paahtumaan keskilämpöiseen uuniin (hetkeksi).

4 viipaletta vuohenjuustoa
4 viipaletta cheddarjuustoa
salaatinlehtiä


Pihvit:
600 g laadukasta naudanjauhelihaa
suolaa, pippuria
öljyä

Muotoile jauhelihasta neljä pihviä. Paista pihvejä kuumassa öljyssä molemmin puolin. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla. Kun ostat laadukasta naudanjauhelijaa, voit jättää pihvit keskeltä reilusti punertaviksi. Tällöin ne ovat mehevämmillään.

Kun pihvit ovat valmiit, anna jokaisen syöjän koota hampurilaisensa itse.

Mikäli haluat tehdä rinnalle bataattiranskalaiset löydät ohjeen hs.fi/ruoka. Samoin sieltä löytyy ne kaksi muuta vaihtoehtoa, eli kasvispurilainen ja kalapurilainen.

Heinäkuussa hellittää?

Sitä aina ajattelee, että heinäkuussa sitä vain nauttii puutarhasta ja ihailee kukkia aamusta iltaan. Helteistä johtuen illasta menee hyvä tovi kukkien kasteluun ja päivästä toinen nyppimisiin. Muistuttakaa joku minua ystävällisesti ensi vuonna, jos meinaan ostaa miljoonakelloja, että EI SAA!

Pelargoniat sen sijaan ovat tervetulleita! Jotenkin olen ihastunut ihan perus valkoiseen, mutta tokihan minulla löytyy pelargonioita punaisen kaikissa sävyissä ja vähän eri muotoisinakin.

Kärhöt kukkivat nyt kauniisti, vaikkakin kovin hentoisesti.

Eilen pääsin ihastelemaan Tuijan ihanaa puutarhaa, kun kävin hakemassa sormustinkukan taimia. Osa oli jo kukinnassa ja osa pääsi vielä taimilaatikkoon kasvamaan. Tuijan blogiin kannattaa käydä tutustumassa, sillä se oli tänä vuonna seitsemäs Cicionin puutarhablogilistauksessa. Klikkaa siis tästä  Tuijan koti ja puutarhaan!

 Sitten ihan muutama kuva niitä näitä...

Täytetty kesäkurpitsa

Tähän reseptiin tutustuin ensimmäistä kertaa joskus 90-luvun lopulla - kiitokset siitä Harjavallan suunnalle - mutta se on säilynyt reseptikansiossani varmaankin sen vuoksi, että se on erittäin maukas resepti. Taitaa olla curry, joka tekee siitä niin herkullisen, joten kokeilkaa ihmeessä! 

Katkaraputäytteiset kesäkurpitsat

Ainekset: 

2 keskikokoista kesäkurpitsaa

yrttisuolaa

200 g katkarapuja

juustoraastetta

1 sipuli

1 rkl öljyä

1/2 tl curryä

2 rkl ranskankermaa

5 tippaa tabascoa

suolaa ja pippuria

Valmistus:

Halkaise kesäkurpitsat kahtia ja irroita sisus veitsellä siten, että kurpitsoihin jää n. sentin paksuiset reunat.

Ripottele kesäkurpitsoille vähän yrttisuolaa ja esikypsennä niitä ilman täytettä 225 asteessa n. 10 min.

Sulata katkaravut ja valuta ne siivilässä.

Hienonna sipuli ja leikkaa kesäkurpitsan sisus kuutioksi ja hauduta niitä öljyssä. 

Mausta curryllä ja kiehauta seos.

Lisää ranskankerma, tabasco ja katkaravut.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Täytä kurpitsat ja ripottele päälle juustoraastetta ja korppujauhoja. 

Paista 175 asteessa n. 30 min. 

Unohtui laittaa korppujauhot pinnalle! 

Kermainen perunasalaatti

Näin kesällä omatekoinen perunasalaatti on kiva lisuke monen gilliherkun kanssa. Tämä Krämig potatissallad resepti oli muistaakseni Norrtäljen paikallislehdessä, josta tätini oli sen napannut ja sitä kautta se tuli minulle.

Suosittelen tekemään perunasalaatin tarjoilua edeltävänä päivänä, sillä yön yli maustuminen antaa paremman maun. Mutta jos tähän ei ole mahdollisuutta, niin sitten sellainen parin tunnin hautuminen on kuitenkin tarpeen.

Voit tuunata reseptiä oman maun mukaan. Aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja pikkelsit ovat lisukkeita, joita jokainen voi lisätä halutessaan. Itse pidän suolaisesta perunasalaatista ja sen vuoksi olen lisännyt sekä oliiveja että pikkelsejä.

Tämä resepti on niinkin suurelle porukalle kuin 10-12 hengelle.

1,5 kg uusia perunoita
1 punasipuli
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl suolakurkkua
1 dl oliiveja
1/2 dl hienoksi pilkottua ruohosipulia + vähän koristeeksi
5 dl kermaviiliä (olen laittanut yhden purkin ja on riittänyt ihan hyvin)
1 dl majoneesiä
1 tl suolaa
2 maustemittaa valkopippuria

1. Keitä perunat ja anna niiden jäähtyä. Pilko.
2. Kuori ja pilko sipuli samoin kuin aurinkokuivattu tomaatti, oliivit ja pikkelsit.
3. Sekoita kaikki ainekset. Mausta ja anna seistä vähintään kaksi tuntia.
4. Koristele ruohosipulilla.

Kuhaa terveellisesti

Kuha-resepti on kirjasta Annoksia à la Painonvartijat ja (2006) se tuli tarpeeseen, koska pakkasessa oli kuhaa josta piti päästä eroon. Mutta sitten kävi klassisesti, että kaupassa kuvittelin, että minulla on pinjansiemeniä kotona, mutta eipäs ollutkaan, joten siemenet jäivät puuttumaan omasta annoksestani.

Kuharulla värikkäällä kasvispedillä

2 paprikaa

1 pieni kesäkurpitsa

1 punasipuli

1 rkl Becel Juokseva kasvisöljyvalmiste (rasvaa 80%)

1/2 tl rouhittua mustaapippuria

1 rkl valkoviinietikkaa

1/2 rkl Knorr kasvisliemitiivistettä

2 rkl pinjansiemeniä

3 (à 250 g) kuhafileetä

50 g Crème Bonjour Light Italialaiset yrtit -tuorejuustoa (rasvaa 15%)

1 tl sitruunamehua

2 tl piparjuuritahnaa

1/4 tl jauhettua valkopippuria

1/2 ruukullista tuoretta korianteria

1. Huuhdo ja halkaise paprikat. Poista niistä kanta sekä siemenet ja paloittele paprikanpuolikkaat . Huuhtele ja paloittele kesäkurpitsa. Kuori ja lohko punasipuli.

2. Kuumenna Becel kasvisöljyvalmiste, lisää paloitellut kasvikset ja kuumenna, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Kaada kasvikset uunituokaan. 

3. Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi.

4. Halkaise kuhafileet pituussuunnassa. Sekoita tuorejuuston joukkoon sitruunamehu, piparjuuritahna ja valkopippuri. Levitä seos kuhafileelle ja ripottele päälle puolet pinjansiemenistä sekä korianterinlehtiä. Taita fileet löyhälle rullalle.

5. Nosta kalarullat saumakohta alaspäin kasvipedille. Ripottele pinnalle loput pinjansiemenet. 

6. Kypsennä 175 asteen uuninlämmössä 15-20 minuuttia. 

Suosittelen kyllä lämpimästi tuoreen kuhan käyttöä paremman maun takaamiseksi. 

Silloin aikoinaan Painonvartijoissa sain oikein hyvän vinkin uunikasvisten maustamiseen. Kasvikset voi aina silloin tällöin maustaa shipsi dippi-jauheella ja avot että tulee hyvää! 

Punaisen inspiroima

Perjantaina 28.6. Photo A Day- haasteen teemana oli punainen. Jotenkin tämä teema inspiroi useampaan kuvaan ja valinta oli vaikea. Niille, joille australialaisen Chantalle Ellemin, eli blogisti Fat Mum Slimin aloittama, suureen suosioon noussut harrastus ei ole tuttu, suosittelen kurkkaamista TÄNNE. Itse olen näpsinyt kuvan päivässä tanssikaverini innoittamana nyt noin vuoden verran, mutta en ole selvinnyt joka kuukaudesta loppuun asti vasta kuin muutamia kertoja.

Koska oleellinen väline kuvauksessa on kamera, aloitetaan teemakuvat omalla pikku Nikonillani. Nyt jälkikäteen tämä kamera olisikin ehkä ollut kivempi, kuin se, jonka lopulta postasin... Kuten sanottu, vaikeaa oli valita.

Seuraavaksi esittelen kuvan, jonka jaoin FMS Facebook yhteisössä. Olen harrastanut tuplajakamista, eli jaan kuvat sekä omassa, tällä haasteelle luodussa, albumissani sekä kansainvälisessä yhteisössä, jossa on n. 7500 jäsentä ympäri maailman. Sinnekin pääsee kurkkaamaan TÄSTÄ

Syy, miksi olimme täällä pitkin maaseutua ajelemassa oli se, että kävimme viemässä Metsä-Tuomelan jäteasemalla ylimääräistä roinaa. Ja kun olimme käyneet kippaamassa lastin haimme pihalle pari uutta aurinkotuolia sinne ilta-auringon puolelle, josta edellisessä blogitekstissä olikin puhetta. Huonekaluliikkeessä sitten bongasin vahvan ehdokkaan kisaan, sillä samalla olisi saanut levitettyä maabrändiä.... Kyseessä on siis vihainen lattiamatto.

Jossain vaiheessa ajatus oli leikkiä värisokeaa ja pelata vastaväreillä. Eli punaisen sijaan olisinkin postannut jotain vihreää. Ei ehkä niin hyvä idis sitten kuitenkaan...

Kun pääsimme kotiin reissusta aloin valmistaa ruokaa ja löytyihän sitä punaista kuvattavaa silloinkin!

Lopuksi vielä löytö ihan meidän omasta kukkapenkistä. Sen myötä ihanaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa kesästä ja mansikoista.