A niin kuin Appelsiini

Blogger ei tunnu olevan kovin käyttäjäystävällinen blogi, joten pahoittelen herkkähipiäisiä lukijoita tekstin koon vaihteluista. En nyt kekkaa, miten saisin ne edes muokattua kuntoon, kun korjailuyritykset vain sekoittavat tekstiä entisestään. Kirjoitin poikkeuksellisesti tekstin open officessa ja siirsin tänne ja tiedänpähän nyt, että en tee sitä toisten. Mutta nyt tulee siis tällainen sekoboltsi lukukokemus! 

Tiesin jo ennakkoon, että viikonloppu on kiireinen, koska olin ilmoittautunut valokuvakurssille ja lisäksi meillä oli tapaaminen Kulturklubbenin kanssa (kerron lisää myöhemmin). Niinpä viikon 4 reseptin piti olla yksinkertainen, jottei sen toteutukseen menisi liikaa aikaa, koska sunnuntai-illan ohjelmaan kuuluu Method Putkiston Huippuliikkuja-tunti. Näin ollen valinta oli helppo – pastaa!
Joulunjälkeisistä alennusmyynneistä tarttui käteen kirja nimeltää Pastat – ei maksanut kun 3,70 e ja sen kyllä huomaa... Se on käännös saksankielisestä alkuperäiskirjasta, jonka kirjoittajaa tai toimittajaa ei mainita. Kustantaja on Otava.

Ajattelin, että kyseisestä keittokirjasta voisi tarttua vähän vaihtelevampia reseptejä perinteisten pasta carbonaran ja bolognesen lisäksi. Itse en ole kovin innostunut kalasta, joten päädyin valitsemaan reseptin, jossa olisi lihaa jossakin muodossa. 

Resepti on Tagliatellea jauhelihakastikkeessa (s.96).Valitun reseptin johdanto houkutteli kokeilemaan, koska se lupasi, että epätavalliset lisukkeet hämmästyttää lukijat. Ja olihan se mielenkiintoinen. Janne ei ihan hyppinyt riemusta, mutta näin käy monesti, kun esittelen jonkin uuden ruoka-annoksen. Mutta täytyy sanoa, että vaikka mielelläni laajennankin horisontteja, niin tämä intialaistyylinen pasta ei ehkä ollut minullekaan ihan huippukokemus, mutta ei nyt ihan huonokaan. Appelsiini toi oman
jännän twistinsä tähän ruokaan, mutta koska niitä ei tarvinnut sekoittaa itse pastaan, jätin ne sitten pois siitä annoksesta, jonka säästin seuraavalle päivälle. Kaikenkaikkiaan siis ihan
kiva ja yllättävä makuelämys cayennepippurin ja kuminan ansiosta. Mausteet ja appelsiini loi kivan intialaisen fiiliksen ja ruoan tuoksu oli jälleen huumaava. Lisäksi 4 sipulia teki sen, että
ehkäisee varmasti flunssaa tehokkaasti, jos urbaaniin legendaan
sipulin parantavasta voimasta haluaa uskoa. 

Jos päätät kokeilla tätä reseptiä, niin suosittelen lämpimästi, että kurkkaat ENSIN läpi opasvideon jos appelsiinin
fileoiminen ei ole tuttu juttu. Itse tein nimittäin päinvastoin – tunnustan tyhmyyteeni – kuorin nimittäin appelsiinin ennen kuin katsoin videon! 

Tässä tuli taas ilmi se, että on käynyt yläkoulun vuonna 1983-1986, jolloin ei tällaisia reseptejä köksän tunneilla tehty – ainakaan Ivalossa. Olen omassa koulussani seurannut meidän köksän maikkojen upeita tehtäviä oppilaille ja toivoisin, että voisin itsekin osallistua kyseisille tunneille, niin ei tarvisi kaikkea aina kantapään kautta opetella!  

Yhden kritiikin haluan vielä kyseisestä reseptistä sanoa. Aineksiin kuuluu 1 sitruuna, mutta siitä ei käytetä kuin osa kuorista
raasteena. Jotenkin aina harmittaa moinen tuhlailevuus. No – tein
kuitenkin sitruunasta mehua, joten sikäli ei mene hukkaan senkään
sitruunan pitkä matka tänne pohjolan perukoille.

Lupasin kertoa, mikä Kulturklubben on. Se on vuonna -89 Tampereen Yliopistossa Pohjoismaisen filologian opinnot aloittaneen vuosikurssin opiskelijoista koostuva naisporukka, joka tapaa n. 2-3 kertaa vuodessa erinäisten teemojen tai teemattomuuksien merkeissä. Tällä kertaa tapasimme Kalliossa, ja täältä pääkaupunkiseudun perspektiivistä jäsenistä kaukaisin tulee aina Harjavallasta asti. Tällä kertaa teemana oli juustofondue, joka on niin taivaallisen hyvää! Illan emäntä on onnistunut löytämään erittäin hyvän reseptin mutta en ole koskaan tullut pyytäneeksi sitä itselleni, koska emme omista fonduepataa. Ja ehkä hyvä näin :D eiköhän tämä kerran vuodessa tahti ole ihan riittävä...

Kiitos vielä illan emännälle!