Makumatka Marokkoon

Viime viikolla mentiin Italia-teemalla ja kansainvälisen keittiön antimista löytyi viikon 2 reseptikin. Vähän sitten intouduin ja tein sekä päivällisen että suklaakakun samasta kirjasta! Keittokirja, josta reseptin tällä kertaa valitsin on nimeltään Herkulista helposti ja sen kirjoittajat ovat maailmanmatkaaja Paul Löve ja eläkkeellä oleva kotitalousopettaja Ingrid Espelid Hovig. He ovat halunneet tuoda kirjaansa niin kokkauksen uusia tuulia kuin siihen tarvittavia perustaitojakin. Kirja on oikein hyvä perusopas kotikokille, joka haluaa tietää mittojen muuntamisesta, raaka-aineista ja välineistä, hauduttamisesta, lihan paistamisesta tms. Ja nimensä mukaisesti reseptit ovat helppoja - gourmet-reseptejä tästä kirjasta ei löydy.

Olen elämässäni päässyt pariin otteeseen syömään aivan taivaallisen ihanaa kuskusia, Metzissä Ranskassa. Kyseessä on Pohjois-Afrikkalainen ravintola, jonne meille oli jälkimmäiseellä kerralla ihanan ruuan lisäksi tilattu itämainen tanssijatar viihdyttämään meidän kansainvälistä seuruettamme illan aikana. Jälkimmäisellä setillä löysin itsenikin tanssilattialta sheikkaamasta tämän ammattilaisen pyynnöstä ja kollegoideni usuttamana, mutta se on toinen stoori se. Hauska ilta kyllä oli ja sen kruunasivat pienet makeat leivokset ja makroudit, sekä tottakai lähes yhtä makea minttutee.

Tämänpäiväinen omatekemä annokseni ei valitettavasti pärjännyt tuolle Metziläisravintolalle, vaikkei se ihan huonokaan ollut. Olen aikaisemminkin törmännyt siihen, että minun on vaikeaa saada kuskusistani yhtä kosteaa, kuin mitä esim. juuri kyseisessä ravintolassa oli. Oliskohan heillä jokin erilainen pata tms väline, josta vihannesliemi ei niin helposti haihdu? Tätä täytyy vielä tutkia. Nyt harmittaa, kun Nurmijärven opiston Pohjois-Afrikkalainen ruokailta osuu torstaille, jolloin en Zumba-tuntien vuoksi voi sille osallistua. Palatakseni itse reseptiin niin siihen suositeltiin lihaksi joko lammasta tai kanaa. Minä valitsin kanan, koska en ole erityisen suuri lampaanlihafani.

Siinä vaiheessa, kun kuullotin sipuleita ja lisäsin huhmarissa murskaamani siemenet oli tuoksu aisteja huumaava. Mausteiden maku tuli valmiissa annoksessa sopivasti esiin ja oli vaikea eritellä, mikä maku oli vallitsevin. Mukaan laitettiin korianterin, fenkolin ja juustokuminan siemeniä sekä kuivattua chiliä. Ja kokonaisena haudutuksen ajaksi yksi laakerinlehti.

Sipulista puheen ollen on pakko esitellä kaksi aivan huippuhyvää apuvälinettä keittiössä! Itse en enää suostuisi kokkaamaan ilman näitä ja kyseiset tarvekalut ovatkin ahkerassa käytössä. Ei enää tarvi itku silmässä leikata sipulia, kun käyttää sipulisilppuria, joka muutamalla ranteenväännöllä silppuaa sipulin pieneksi. Ja valkosipulin saa todella nopeasti murskattua valkosipulipuristimella. Kun en kerta ole ammattikokki, niin tällaiset apuvälineet suotakoon :D

Janne palasi Lapin-turneeltaan ja päästyään siellä poronkäristyksen makuun sai hän vähän toista ääripäätä syödäkseen. Janne kaipasi ruokaan kastiketta, eli selkeästi pitää kehittää kosteutta lisää. Jos jollakulla on heittää hyviä vinkkejä, niin kertokaa ihmeessä! Tällä viikolla sanoisin, että pääruoka oli arvosanana ehkä n. 7,5 mutta onneksi olin tehnyt aikaisemmin mainitsemani herkun ikäänkuin jälkkäriksi, koska se pelasti tilanteen.

Kyseessä on suklaakakku uunipannussa ja se  muistuttaa kovasti mokkapaloja, mutta pohja oli paksumpi ja koska kuorrutetta ei lämmitetty sain jopa minäkin sen onnistumaan. Minulla on siis kauheat traumat mokkapalojen tekemisestä, koska en saa kuorrutetta onnistumaan ja mokkikset sattuvat kaiken lisäksi olemaan Jannen lempileivoksia! Äidin mokkapalat olivat aivan superhyperhyviä, mutta jotenkin vaan ei siirtynyt tuo osaaminen minulle (niinkun ei korvapuustienkaan tekeminen), mikä minua suuresti harmittaa. Onneksi kuitenkin saan esimerkiksi koulun vanhempainilloista ostettua oppilaiden tekemiä mokkapaloja Jannelle kotiintuotavaksi.

Lopuksi ruokaa aika kaukaa liippaava loppukommentti. Olen tässä tämän viikon kärsinyt polvestani, joka on kerännyt kovasti nestettä ja on sen myötä paisunut melkoiseksi palloksi. Ystäväni Kati vinkkasi, että voisin kokeilla kääriä sen kaalinlehtiin ja koska aloin jo olla epätoivoinen päätin kokeilla kyseistä kikkaa. Huhmaroin kaalinlehtiä kulhossa niin, että niistä vapautui hieman nestettä, ladoin lehdet polvelleni ja käärin sen siteeseen. Sitten olin illan kaalikääre (heh) jalassa ja kuinka ollakaan, aamulla polvi oli pienentynyt puolella! Koska nestettä vielä oli jonkun verran havaittavissa laitoin vielä aamupäivästä uuden kääreen syystä että olin iltapäivällä menossa Joel Alalanteelan showtanssitunnille. Ajattelin, että ennakoin mahdollista uutta turpoamista. Tanssitunti meni oikein hyvin ilman polven reagointia ja nyt tunnin jälkeenkään ei ole kerännyt uutta nestettä. Voin siis suositella tätä metodia muillekin nivelrikkovaivaisille.