Viinietikkainen viettelys

Alotimme Jannen kanssa sunnuntai-aamupäivän lähtemällä Matkamessuille ihan vain haahuilemaan. Ajattelin, että voisi kenties saada inspiraatiota Budapestin matkalle, tai sitten Kroatian, mutta mitään sen konkreettisempaa kuin nippu esitteitä ei tarttunut mukaan. Unkarin osasto oli kyllä pohjanoteeraus ja osoitus siitä, miten iso joukko messuemäntiä ja -isäntiä voi jättää potentiaalisen asiakkaan huomioimatta.  Samaa ei onneksi tarvitse sanoa kotimaan kohteiden markkinoijista :D

Viikon kolme reseptikokeilu jatkoi aamupäivän ja edellisten viikkojen linjalla ja tällä viikolla kokeilussa oli ranskalaisen keittiön herkut. Päädyin nimittäin jälleen kahteen reseptiin, koska en voinut vastustaa lempijälkiruokaani paahtovanukasta, eli Crème Brûléetä. Minun kanssa reissanneet ja ravintoloissa käyneet tietävät, että jos ruokalistalta löytyy jälkiruokana Crème Brûlée niin valinta on sillä selvä, vaikka syöjä ei aina olisikaan.

Tällä viikolla valitsin reseptit aivan hurjan hienosti kuvitetusta Gummeruksen kustantamasta Ranskalainen keittiö kirjasta. Nolostuttaa omat ruokakuvat, kun en osaa ensinnäkään ottaa yhtä hienoja kuvia annoksista saatika sitten koota  visuaalisesti yhtä kaunista annosta lautaselle. Mutta nythän minulla on koko loppuvuosi aikaa harjoitella...

Kun kirjaa kaupassa selailin, kiinnitin ensimmäisenä huomiota (yllätys, yllätys) ihaniin leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Sitten kun aloin kotona tutkia reseptejä tarkemmin huomasin, että esim. siipikarja ja riista osiosta löytyi todella monta toteuttamiskelpoista reseptiä. Niinpä ensimmäinen pääruoka valikoitui juuri siitä kappaleesta.

Koska jälkiruoka vaati sen verran monta vaihetta, aloitin sillä ja siirryin vasta sitten pääruokaan. Olin kerran aikaisemmin tehnyt paahtovanukasta itse, mutta silloin käytin kaupasta saatavaa valmisjauhepussia. Siitä on jo niin kauan, että en edes muista, että oliko se hyvää vai ei. Olisihan se nyt synti ja häpeä jos ei omaa lempijälkiruokaansa osaa itse tehdä ihan oikeista raaka-aineista, joten ei muutakuin tuumasta toimeen.

Onneksi Alkosta löytyi tarpeeksi pieni pullo appelsiinilikööriä, koska veikkaan, että jäisi muuten kyllä juomatta, mutta tähän jälkiruokatarkoitukseen tuo pikkupullo oli juuri sopiva. Siitä jäi sen verran yli, että voin ensi viikonloppuna tehdä liekitettyjä Crêpes Suzetteja! Mikä ihana tekosyy! 

Resepti on kuudelle, joten puolitin sen ja silti saimme neljä kupillista vanukasta. Noudatin reseptiä orjallisesti siihen asti, kunnes tuli uuniin laitoin vaihe. Ja ei siis siinäkään vielä mitään, olin laittanut reseptissä mainitun ajan ajastimeen ja ajattelin, että se on hyvä ja en sen kummemmin ajatellut, että vanukkaan olisi jo siinä vaiheessa pitänyt olla kiinteytynyt. Jotenkin vissiin ajattelin, että kiinteytyminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun annokset laitetaan jäähtymään. Noh - näin ei kuitenkaan käynyt ja sen seurauksena meidän paahtovanukkaat menivät roskiin :( Pitää siis yrittää uudemman kerran ja toivoa, että vika oli paistoajassa.

Päivän pääruoka-annos on nimeltään Kananpoikaa viinietikkakastikkeessa (Poulet au Viniaigre). Resepti oli tasoltaan helppo ja se onnistui niin hyvin, että tule varmasti tekemään saman reseptin uudemman kerran myöhemmin. En tiedä mikä siinä on, mutta pidän kovasti ruuista, joissa on käytetty viinietikkaa. Minulla on Painonvartijoidenkin resepteissä yksi todella herkullinen viinietikkainen kalkkuna-resepti, jota tulee yllättävän harvoin tehtyä siihen nähden, että se on niin maukas. Mutta tämä oli kyllä vielä parempi! 

Poulet au Viniaigre (4 annosta): 

4 nahatonta broilerin rintafilettä (à 200 g)

4 rkl suolatonta voita

vastaujauhtettua mustapippuria

8-12 salottisipulia kuorittuina ja halkaistuina

4rkl punaviinietikkaa

2 valkosipulinkynttä hienona silppuna

4 rkl kuivaa valkoviiniä

1 1/4 dl kanalientä

1 rkl silputtua tuoretta persiljaa 

vihreitä salaatinlehtiä tarjoiluun

1. Leikkaa jokainen rintafilee poikittain kahtia, niin että tuloksena on kahdeksan palaa

2. Sulata puolet voista suuressa paksupohjaisessa paistinpannussa. Lisää broilerinpalat ja paista n. 3-5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita; käännä kerran. Mausta pippurilla.

3. Lisää sipulinpuolikkaat pannuun, peitä kannella ja kypsennä miedolla lämmöllä 5-7 min ravistellen pannua ja sekoittaen paloja aina silloin tällöin. 

4. Siirrä broilerinpalat lautaselle. Lisää viinietikka ja kypsennä usein sekoittaen n. minutti, kunnes neste on melkein haihtunut. Lisää viini, valkosipuli ja liemi ja sekoita hyvin.

5. Siirrä broilerinpalat ja niistä valunut neste takaisin pannuun. Peitä kannella ja keitä hiljaa 2-3 minuuttia, kunnes broileri on kypsä. 

6. Siirrä broilerinpalat ja sipulit tarjoiluastiaan ja peitä, jotta ne pysyvät lämpiminä. Lisää lämpöä ja keitä keitinlientä kokoon noin puoleen alkuperäisestä.

7. Ota pannu liedeltä. Lisää vähitellen loput voista. Vatkaa, kunnes kastike on hieman saonnut ja kiiltävää. sekoita joukkoon persilja ja kaada kastike broileripalojen ja sipulien päälle. Tarjoa heti vihreiden salaatinlehtien kera. 

Koska Crème Brûléet eivät onnistuneet päätin kuitenkin hyödyntää yli jääneet munan valkuaiset ja tehdä marenkeja. Ne ovat vielä yön yli kuivumassa, joten maistiaisiin päästään aamupalalla. Lähteepähän viikko makeasti käyntiin!

Alan oikein toden teolla innostua tästä uudesta harrastuksesta! Vaikka tänään tulikin takapakkia jäkiruuan kanssa olen silti optimistinen, sillä kyllähän hyvä ruoka kohentaa kummasti mielialaa ja tänään tunsin ihan aitoa kokkauksen iloa. Ja torstaina alkavat uudet Master Chef jaksot! Tulen ehkä katsomaan jaksoja nyt aikaisempaa tarkemmin ja yritän imeä hieman osaamista itsellenikin.




Loppukaneetti ei liity tähän uuteen harrastukseen muuten kuin siten, että se koskee kirjaa. Kävimme perjantaina Jannen kanssa Paljain jaloin kirjan julkistamistilaisuudessa. Syy siihen, miksi olimme paikalla löytyy täältä: Lauralle.

Kyseinen tilaisuus oli oikein lämminhenkinen ja hauskakin, vaikka kirjailija itse kuoli 10 kk sitten. WSOY:n kaksi edustajaa kiittivät kirjaa erityisesti siitä, että sen kieli on rikasta, kaunista ja siinä on hyvä rytmi. Jo alun perusteella tämän voi allekirjoittaa. Lisäksi he kehuivat kirjan spontaaniutta ja totesivat, että jo useamman kirjan julkaisseen kirjailijankin pitäisi joskus uskaltaa heittäytyä Lauran tavoin ja antaa vain mennä.

Aloin tänään lukea kirjaa ja se tempaisi heti mukaansa - kauheudestaan huolimatta! Voitte kuvitella, kun tällainen polvivammainen alkaa lukea kirjaa polveen sijoittuvasta luusyövästä niin lukeminen alkoi ihan oikeasti pelottaa polvissa! Yritän kuitenkin sivuuttaa tuon häiritsevän sivuseikan ja keskittyä Lauran tarinaan, joka nyt sen muutamat päähenkilöt livenä tavanneena tuntuu kovin läheiseltä. Suosittelen siis tänään en vain yhtä, vaan kahta kirjaa erittäin lämpimästi!