Osu ja uppos

Viikon viisi tavoitteena oli luoda illallinen rakkaudella Jannelle. Kuten aikaisemmat blogit lukeneet tietävätkin oli viikko neljä kiireinen ja senpä vuoksi jäi ruuanlaitto tärkeysjärjestyksessä jämäsijoille, joten nyt piti ottaa vahinko takaisin.

Tänään oli käytössä kaksi keittokirjaa, koska aiemmin käyttämästäni Ranskalainen keittokirja:sta jäi Crêpes Suzette kummittelemaan ja halusin kruunata illallisen sillä. Illan pääruoka löytyi Jyrki Sukulan Hyvä fiilis (Rasalas) kirjasta, jonka olen saanut langoltani lahjaksi. Hyvä fiilis perustuu vähähiilihydraattisuudelle ja sen ilmestyessä 2005 Atkinsonin dietti oli vielä Suomessa pinnalla. Jyrkin kirja tuli mieleen nyt, kun venyn Method Putkiston 30-päivän ohjelman parissa vielä kolme viikkoa - tai ehkä neljä... Syvävenyttelyiden lisäksi siihen kuuluu myös ravintoon liittyviä asoita, kuten vähähiilihydraattinen ruokavalio ja ohjelman avulla tulee erittäin hyvä fiilis! Olen kokeillut kerran aikaisemminkin.

Illallisen lähtökohta oli se, että halusin alkuun jotain kalaisaa, pääruuaksi lihaa ja loppuun appelsiinikrepit. Ihan kirjaimellisesti en kuitenkaan valitsemaani pääruokareseptiä noudattanut, vaan vaihdoin entrecôten sisäfileeseen. Kirjassa olisi ollut resepti naudan sisäfilepihville gorgonzolajuustolla, mutta sen lisäkkeet eivät houkuttanut yhtä paljon, kuin rucola-parmessaanisalaatti.

Hyvä fiilis kirjaa täytyy kehua pelkistetyistä ohjeista. Kirjan takaa löytyy sitten hakemisto erilaisille ruokatermeille, joten sieltä voi sitten luntata jos ei jotain tekniikka tiedä. Alla kuva Crêp Szusetten reseptiikasta, joka saa ainakin minulla aikaan sellaisen efektin, että se on niin monimutkainen, ettei viitsi edes ryhtyä yrittämään. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole, mutta jotenkin ne aivot vaan viestittävät päinvastaista pitkän tekstimäärän edessä.

Ranskalainen keittokirja sisältää todella kauniita ruokakuvia

Lauantai-ilta alkoi chilimaustetuilla katkaravuilla, joiden valmistukseen minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Tätä herkkua saa ostaa ihan meidän Cittarin lihatiskiltä ja se sopii mainiosti yhteen ruisnappien kanssa. Jos taas olisin ollut kunnon ruokastylisti, olisin laittanut tilliä ja chilejä napeille, mutta ehkä tämä tästä vielä kehittyy :) Lisäksi huomaan, että pitäisi Teemojen lisäksi olla variaatiota astioissa!

Pihvien alle tulevaan rucola-parmessanisalaattiin ei meidän raadin mielestä tarvi lisätä yhtään suolaa, koska parmessaani antaa makua niin hyvin. Lisäksi ihmettelin, että todellako pitää 2 dl oliiviöljyä laittaa - enkä laittanut :) Laitoin vain desin ja mielestäni se oli oikein sopiva määrä kahteen nippuun rucolaa. Kumma juttu - Jannelle motkotan aina siitä, kun se itsekseen menee muuttelmaan lääkärin määräämiä lääkeannoksia, mutta näköjään itsekin teen samaa, kun en usko reseptin laatijaa! Ihanhan nämä ovat verrattavissa olevia asioita. Eikö?


Kun salaatti oli valmis paistoin pihvit ilman sen kummempia kommervenkkejä ja verrattuna viime viikkoon tämä ruoka sai erittäinkin positiivisen vastaanoton. Voin siis tyytyväisenä todeta, että kaikki oli mennyt hyvin - so far.

Jännityksellä ryhdyin valmistamaan jälkiruokaa, sillä edellinen jälkkärikokeilu tästä kirjasta meni mönkään. Mutta ikuisena optimistina ryhdyin paistelemaan krepsejä samalla, kun odottelimme illan Euroviisukauden alkua. Niin siis UMK:a me ei olla seurattu, mutta nyt starttaakin Ruotsin oma Mello, eli Melodifestivalen ja sitä seuraamme innolla kunnon showsta nauttien. Ja onhan ne ruotsalaiset niin humoristisia! Lauantain ns. väliaikashow tuloksia odotellessa oli jälleen sekä hauska, että taidolla rakennettu. Mello on siis kokonaisuutena viihdettä parhaimmillaan.

Palataan kuitenkin asiaan. Ohje oli kuudelle, joten puolitin reseptin ja paistoin taikinasta kaksi vähän paksumpaa krepsiä, kuin mitä niiden kuuluisi olla. Crêp Suzette ei ihan saanut sitä huipennusta, jota se kenties olisi kaivannut, sillä näitä lättyjä ei liekitetty. Monessa perheessä liekittäminen on kuulemma miehen homma, vähän niinkuin grillaaminenkin, mutta me jätimme sen nyt tekemättä ihan muista syistä. En ole koskaan syönyt liekitettyjä krepsejä, joten en osaa tehdä vertailua tämän alkoholittoman ja alkoholillisen version välillä, mutta joka tapauksessa maku oli juuri sopivan makea ja raikas.

Tässä vaiheessa saatoin huokaista helpotuksesta ja todeta, että illallinen oli onnistunut hyvin. Pienen ihmisen onnistumisen iloa.