Nuppuja ja silmuja

Kovasti toivoin, että tänään alkaisi satamaan, mutta ei ainakaan vielä ole vettä taivaalta ropissut muutamaa pisaraa enempää. Eilen kävin puutarhakierroksen läpi ja kivasti alkavat kukat olla nupuillaan ja norjan angervokin aavistuksenomaisesti vihertää! Jos tänään olisi satanut olisi puutarhassa taatusti tapahtunut hurja harppaus eteenpäin.

Jos vain aika antaa myöden ennen Ivaloon lähtöä istutan messuilta ostamani Dahliat uusiin ruukkuihin, joihin kylläkin ensin pitää porata reikä pohjaan. Kun perheen mies on jo Inarissa joudun itse tarttumaan poraan, mikä ei siis ole ihan vierasta meikäläiselle... Lisäksi olen koulinut niinikään messuilta ostamiani pionintaimia, mutta eilen illalla unohdin nostaa ne yöksi sisään ja pari lehteä olikin sitten mennyt mustumaan. Tänään olen vahingosta viisastunut ja olen laittanut puhelimeen hälytyksen, jotta muistan nostaa ne sisälle.

Kevätkukat alkavat jo nuupahtaa

Nämä tulppaanit ovat edellisen asukkaan istuttamia ja upean punaisia, kunhan kukkivat

Dicentra spectabilis, eli särkynytsydän. Pitää toivoa, että ei tule hallaöitä, koska en ole ainakaan nyt pääsiäisenä kotona harsoittamassa tätä hallanarkaa ihanuutta. Yksi minun suosikkikukistani!

Raparperin alku

Kevätesikot taitavat olla seuraavat kukkijat tulppaanien jälkeen

Nämä koivuangervot on istutettu rinteeseen lähinnä maanpeitekasveiksi, ettei tarvisi kitkeä rinteessä kasvavia rikkaruohoja. Ne nököttävät siinä nyt neljätta tai viidettä kesää, joten pikkuhiljaa alkavat toteuttaa heille astetettua tehtävää

Norjanangervo hyvässä vauhdissa, vaikka sanovat, että kevät on kaksi viikkoa myöhässä.

Herttavuorenkilpi on jo terhakkaana ojennuksessa. Puutarhamessuilla kävin kuuntelemassa luentoa, jonka aiheena oli eri vuosikymmenten rakennukset ja niihin sopivat kasvit. Kävi ilmi, että meidän pihaan on istutettu juuri 70-luvun punatiilitaloon sopivista kasveista varsin montaa lajia ja niistä tosiaan yksi tyypillisin oli Herttavuorenkilpi.