sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Keskikesä puutarhassa

Juhannus on onnellisesti takana ja juurikin saimme nautittua maittavan grilliaterian omassa puutarhassa. Kesäkuun ensimmäisen helleviikon jälkeen säät ovat olleet pääsääntöisesti sateiset, joten melkein palanut nurmikko on jälleen vehreä ja muutkin kasvit voivat oikein hyvin.


Ennen sateiden alkua ehdin tehdä muutamia korjauksia, kuten istuttamaan uuden Unkarinsyreenin ammottavaan aukkoon, josta näkee suoraan naapurin makkariin sekä siirtelemään pari ryhmäruusua uuteen etupihan ruusupenkkiin. Muuten on sitten olekaan puutarhan eteen tehnyt mitään, koska Janne on hoitanut ruohonleikkuun viimeaikoina.


Syreeni siis kasvaa ritarinkannusten ja neilikoiden takana. Lisäksi sieltä nousee juuriversoista vanhojen pihasyreeneiden taimia, joten eiköhn se tässä vuosien saatossa tuokin aukko kasva umpeen. Samalla kun istutin syreniin lisäsin myös kolme uutta ritarinkannuksen tainta, koska penkin etuosa näytti tyhjältä.


Sormustinkukat ovat kohta kauneimmillaan


Neidonkurjenpolvet vielä alkutekijöissään, mutta kohta täydessä kukassa


Enpä olisi arvannut, että uuteen penkkiin siirtäminen saa etualalla kasvavan kukan näin tuuheaksi! Sen sijaan puutarhamessuilta hankittu Kiinanpioni ei oikein ota suoristuakseen...


Kurjenpolvien lehdet ovat jostain syystä punaiset - ihan kuin ruska etuajassa? Liljat vasta odottavat vuoroaan.


Raparperit meinaavat vallata koko laatikon, mutta basilika ja sitruunamelissa putkahtivat jälleen esille, vaikka revin ne viime vuonna kokonaan pois, kun ajattelin, että en tarvitse yrttejä. Akileijat kukkivat vielä vienosti, mutta ehkäpä nekin tässä vuosien saatossa nousevat muiden yli.


Valonpilkahduksia elokuisiin iltoihin


Myrkyllinen, mutta niiiin kaunis!


Sivupiha takapihalta katsottuna


Työkaveriltani taimena saatu Ruusupapu lähti oikein hyvin kiikkumaan tukea pitkin. Punaisia kukkia odotellessa :-)


Dahliat senkun kasvavat, mutta kukkia ei vielä näy


Yläpihan sivupenkin Ukonkellot kukkivat nyt kolmatta kesää.


Tässä on sitten seuraava mylläyksen kohde. Kuunliljat ovat jääneet ihan tuon kukan X varjoon ja ritarinkannuskin joutuu taistelemaan elintilasta... Noh - kunhan palaan heinäkuun alussa Lapista niin tartun toimeen.


Uudet viiniköynnökset ovat hyvää vauhtia kipuamassa kohti huippua ja toisen puolen kärhö lähtikin kasvamaan, mutta se kukkii muistaakseni vasta heinäkuun puolessavälissä.


Tämä köynnösruusu kukkii edellisen vuoden versoilla


Tämän penkin kohotan ylemmäs syksymmällä ja siirrän samalla kuunliljat reunemmaksi ja laitan keskelle jotain korkeita, keskäkuussa kukkivia kukkia sekä tulpaaneja.


Pioni on juhannuksen ehdoton kuningatar

3 kommenttia:

  1. Ompa sinulla monipuolinen kukkaloisto puutarhassa. Mikähän noista mahtais menestyä näin pohjoisessa?

    VastaaPoista
  2. Hyvinhän siellä kukkaset viihtyvät sinun puutarhassa! Ja että osaat kaikkien nimetkin peräti. Imponerande!!!

    VastaaPoista
  3. Se hyvä puoli on, että kun itse istuttaa kukat, niin sitten oppii nimetkin :-) Mutta on minulla siellä joitain sellaisia, jotka ovat perintöä edelliseltä asukkaalta, joita en tunnista.

    Tarja, liljat ovat sellaisia, että ne ainakin viihtyvät ja kotkansiivet. Ja kullerothan ovat ihania kans, jos tykkää keltaisista kukista... Minulla on muuten keltaista sisustuksessa sisällä, mutta pihalla ei ole kuin pari keltaista kukkaa, jotka nekin ovat vahinkoja... Liljoista tiikerililjaa olen ainakin nähnyt Ivalossa.

    VastaaPoista